Aluksi ollaan merellä reitillä Tallinnasta Ruotsiin. Nuori nainen on livahtanut laivaan kuorma-autoon piiloutuneena. Laivassa hän pyrkii sulautumaan matkustajiin.
Laiva voisi olla Estonia, sillä yöllä myrskyssä laiva lähtee kallistumaan ja kohta uppoaa. Nainen pelastetaan Helsinkiin matkaavaan laivaan.
Maarit Verrosen (s. 1965) romaani sijoittuu tunnistettavaan suomalaiseen todellisuuteen.
Kuka nainen on, mitä hän etsii, mihin hän on on valmis ryhtymään selviytyäkseen, sen lukija saa tietää vähitellen.
Koukuttavan juonen tapahtumat sijoittuvat 1990-luvun alkupuolelle, jolloin tietokoneet ja kännykät alkavat yleistyä, mutta niitä ei ole kaikilla.
Itärajan takaa tulvii pimeää työvoimaa ja palveluitaan tarjoavia naisia. Salakuljetukset vetävät puoleensa hämärämiehiä. Viinan kanssa sekoilevan turistin passi vaihtaa nopeasti omistajaa. Nainen kohtaa luontevasti ihmiset lain molemmin puolin.
Suomessa naisella on kaukaisia sukujuuria. Hän puhuu auttavasti useita kieliä.
Sen voin paljastaa, että hän on lähtöisin Muurmanskista ja kokenut kovia. Hän on oppinut soluttautumaan erilaisten ihmisten elämänpiiriin.
Toisenlaisen, lempeämmän kulttuurin ihmiset eivät tunnista häntä, hänen kykyään toimia omilla säännöillään, julman maan säännöillä.
Nainen on myös kiinnostavan ristiriitainen. Hän ei ole pelkästään paha: kuka hän olisi jos saisi valita?
Maarit Verrosen uutuusromaania voi sanoa trilleriksi. Jotkin Verrosen aikaisemmat, scifitodellisuuteen sijoittuvat teokset olen kokenut työläiksi luettaviksi, mutta Varjonaisen imu vei mukanaan alusta loppuun.
ANELMA JÄRVENPÄÄ-SUMMANEN
Maarit Verronen: Varjonainen.
219 sivua. Tammi.