Marraskuussa syksy kääntyy kohti loppuaan ja näihin aikoihin maastossa kulkija saattaa nähdä omituisen laikukkaita metsäjäniksiä.
Kirjava ulkomuoto hämmentää, aivan kuin jompikumpi väri olisi loppunut kesken? Jänikselle tämä tilanne on kuitenkin odotettu, sillä marraskuun alku merkitsee suojavärin vaihtoa Ruskea kesäkarva väistyy vähitellen takaruumista alkaen ja etenee lopulta kohti päätä.
Marraskuun loppuun mennessä metsäjänis onkin saanut täydellisen valkoisen lumipuvun, vain korvien päihin jäävät mustat laikut.
Talvipukuaan vaihtava metsäjänis voi hetkellisesti muistuttaa väritykseltään myös rusakon ja metsäjäniksen risteymää, mutta tällaiset tapaukset eivät ole kovinkaan yleisiä.
Lähisukulaisistaan poiketen vain metsäjänis vaihtaa suojaväriä, toisin kuin rusakko, jonka turkki saa vain aavistuksen harmaata ruskeaan olemukseensa. Risteymä puolestaan säilyttää laikukkaan ulkomuotonsa sekä kesällä, että talvella.
Metsäjäniksen puvun väritys ei ole riippuvainen lumen tulosta, vaan se vaihtaa joka tapauksessa suojavärin, olipa lunta tai ei.
Puvun vaihto on sopeutuma arktisiin olosuhteisiin ja sidoksissa vähenevään valon määrään.
Lisääntyvä valo saa keväällä aikaan saman tapahtuman, valkoinen vaihtuu ruskeaan. Vähälumiset tai lumettomat talvet ovatkin metsäjänikselle ongelmallisia, sillä valkoisesta suojapuvusta tulee helposti kavaltaja. Petojen on helppo huomata kellastuneen kasvillisuuden seasta valkoisena hohtava metsäjänis: talvinen suojaväri toimii vain hangella.
SARI KANTINKOSKI
Kirjoittaja opiskelee luontokartoittajaksi. Tällä palstalla
hän kertoo ajankohtaisista
luontoasioista.