Ukrainaa vaivaa hyvin merkittävä miespula, jonka takia Ukraina ei kykene suurempiin offensiiveihin. Aktiivinen rintama on kaikkine mutkineen noin 1 400 kilometrin mittainen.
Myös Valko-Venäjän, Transnistrian ja pohjoista Venäjän rajaa on valvottava. Miestä uppoaa paljon myös näiden hiljaisten sivustojen valvontaan. Kyseessä on massiivinen suursota.
”Jotta prikaatit saataisiin edes 85 prosentin vahvuuteen, tarvittaisiin 160 000 uutta sotilasta lisää”, havainnollistaa Ukrainan sotaan erikoistunut sotahistorian asiantuntija Emil Kastehelmi.
Hänen mukaansa käynnit Ukrainassa ja asioiden henkilökohtainen kokeminen ja näkeminen ovat laajentaneet perspektiiviä. Muuten Suomesta käsin on vaikea hahmottaa todellisuutta Ukrainassa.
Täysistä prikaateista puhuttaessa nousee henkilöstön lisätarve jo yli 200 000 sotilaaseen. Nuorempia sukupolvia ei heikon demografisen tilanteen vuoksi voida lähettää rintamalle massoittain.
Ilmatorjuntamuseolla Tuusulassa esitelmöinyt Kastehelmi ei ole sodan kokonaistilanteen kannalta kovin optimistinen.
Kuka rakentaisi ja ylläpitäisi yhteiskuntaa tulevaisuudessa, jos nuoret ikäluokat uhrataan rintamalla? Lisäksi Ukrainalla olisi paljon petrattavaa koulutuksessa sekä johtamisessa. Ongelmia on myös rintamakarkuruuden sekä koulutuskeskuksista pakenemisien vuoksi.
Hän muistuttaa samalla, että myös venäläisillä on vastaavia ongelmia. Sodankäyntitapa on erittäin kuluttavaa ja siksi tappiot ovat raskaita.
”Oleellinen kysymys on, missä menee Venäjän tappioiden raja?” Emil Kastehelmi
Venäjän tappiot kaatuneina ja haavoittuneina ovat Ukrainan yleisesikunnan arvion mukaan jo yli 800 000 miestä. Myös kalustotappiot ovat merkittäviä, eikä Venäjän uustuotanto riitä korvaamaan kaikkea tuhoutunutta kalustoa. Lisäksi Venäjän talous kärsii yhä enemmän, eikä se voi olla vaikuttamatta kotirintaman mielialoihin.
”Oleellinen kysymys on, missä menee Venäjän tappioiden raja? Kauanko Putin pystyy ja haluaa välttää erittäin epäsuositun seuraavan mobilisaation”, hän pohtii.
Miehistökysymykseen liittyy oleellisesti Pohjois-Koreasta lähetetyt joukot, joita arvioitiin saapuvan jopa 12 000 miestä. Tämän arveltiin jopa viestivän venäläisten epätoivosta, mutta Kastehelmen mukaan tämä on ennemminkin venäläisten kylmän laskelmoinnin ja Pohjois-Korean hallinnon omien tavoitteiden summa.
”Tällä pystytään hankkimaan kaivattua sotilasvoimaa ja kenties lykkäämään mobilisaatiota.”
Myös pohjoiskorealaisten tappioiden arvioidaan olevaan hyvin raskaat.
Tarkkaa pohjoiskorealaisten lukumäärää on vaikea arvioida, mutta Kastehelmen mukaan Kurskin alueella ei operoi mikään yksittäinen suuri divisioona, vaan useampi pataljoonan kokoinen yksikkö siellä täällä. Näiden myötä suuret jalkaväkihyökkäykset ovat palanneet nykyaikaiseen sodankäyntiin.
”Heidän taktiikkaansa kuuluvat laajalla rintamalla tehdyt jalkaväen hyökkäykset noin komppanian kokoisilla yksiköillä, joilla on myös saavutettu menestystä. Näitä on vaikea torjua ilman laajalle vaikuttavaa aseistusta, kuten raketteja ja ohjuksia. Muutoin menestyksekkäästi käytetyillä drooneilla ei saada tarvittavaa vaikutusta aikaan. Toki, tämä erittäin kuluttava tapa hyökätä, etenkin kun tykistön ja panssarivaunujen tuki on ollut heikkoa”, hän kertoo.
Myös pohjoiskorealaisten tappioiden arvioidaan olevaan hyvin raskaat. Propagandan aivopesemät pohjoiskorealaiset ovat tuoneet sotatantereelle uuden puistattavan piirteen mukanaan. He mieluummin surmaavat itsensä ampumalla tai räjäyttämällä kuin antautuvat ukrainalaisille epätoivoisessa tilanteessa.
