Saksan sunnuntain liittopäivävaalien tulos noudatti monin piirtein yleistä eurooppalaista kehitystä: Vasemmistolainen puolue voittaa vaalit, mutta poliittisesti yhtenäisen enemmistön muodostaminen on vaikeaa.
Sosiaalidemokraattisen SPD:n Olaf Scholz tarvitsee enemmistöä varten kumppaneiksi sekä vihreät että liberaalipuolue FDP:n. Lukujen valossa nykyisen kahden suuren SPD:n ja konservatiivisen CDU:n liiton jatkaminenkin olisi mahdollista, mutta valtiovarainministeri Scholz on jo julkisesti toivottanut vanhan hallituskumppaninsa tervemenneeksi oppositioon.
Odotettavissa on joulukuulle asti kestävää vääntöä yksityiskohdista. Ensimmäisinä neuvottelemaan ovat kiirehtineet FDP ja vihreät.
Kun vihreät vaatii valtiolta massiivisia toimia ilmastopäästöjen vähentämiseksi ja liberaalit veronkevennyksiä, hallitusohjelman lopputuloksena on helposti Suomestakin tuttu velkaantuminen.
EU-maiden velanotosta varovainen pragmaatikko Scholz on sanonut, että nykyiset säännöt ovat osoittautuneet toimiviksi ja riittävän joustaviksi, minkä koronakriisi on osoittanut. EU voi siis jatkossakin ylläpitää budjettikurisääntöjä, joita tarvittaessa rikotaan. Lausunto jättää kaikki vaihtoehdot auki.
SPD:n kampanja on ajanut muun muassa minimipalkan nostamista 12 euroon tunnilta.
Se tuskin ratkaisi vaaleja, vaan hillitty Scholz nousi voittajaksi ennen kaikkea pääkilpailijan CDU:n Armin Laschetin töppäilyjen takia.
Laschetin päivät eivät silti ole luetut. Jos SPD ei löydä yhteistä säveltä vihreiden ja FDP:n kanssa, nämä saavuttavat enemmistön tarvittaessa myös CDU:n kanssa, jolloin kansleriksi nousisi toiseksi suurimman puolueen Laschet.
Olaf Scholz kuuluu puolueessaan oikeistolaiseen, elinkeinoelämää ymmärtävään siipeen.
Saksaa on viimeksi hallinnut sosiaalidemokraattinen kansleri vuosina 1998–2005. Gerhard Schröder oli tahtopoliitikko, joka uudisti Saksaa varsinkin toisella hallituskaudellaan kovalla kädellä. Scholz oli tuolloin puoluesihteerinä ja tuki uskollisesti epäsuosittua kansleriaan.
Schröderin usein toistettu liikanimi oli ”Genosse der Bosse”, pomojen toveri, mikä viittaa Schröderin kuunnelleen herkällä korvalla yritysten tarpeita. Schröderin perintöä on osaltaan myös tiivis energiayhteistyö Venäjän kanssa.
Agenda 2010 -uudistuksessa työttömyysturvaa kiristettiin ennennäkemättömällä tavalla. Schröder menetti suosionsa omienkin joukossa ja erosi hävityn luottamusäänestyksen jälkeen. Paikkansa jätti myös Scholz.
Ennenaikaisista vaaleista alkoikin Angela Merkelin 16-vuotinen aikakausi. Merkel sai nauttia Schröderin uudistusten tuomaa talouskasvua. Vakaata politiikkaa oli helppo jatkaa, kun vaikeat ja epäsuositut päätökset oli tehty edellisen hallituksen aikana.
Nyt uudistettavana olisi esimerkiksi energiasektori. Saksa oli aikanaan tuuli- ja aurinkovoiman edelläkävijä, jonka anteliaat syöttötariffit kiihdyttivät paitsi uusiutuvan sähkön tuotantoa myös kokonaista uutta teollisuudenalaa. Viime vuosina uusiutuvan energian lisärakentaminen on ollut vaatimatonta. Riippuvuutta hiilestä ja kaasusta ei helpota Schröderin aikana päätetty ydinenergian alasajo.
Aika näyttää, onko Scholzista Schröderin kaltaiseksi uudistajaksi. Vaalitulos ei uudistusten tekoa helpota.
Odotettavissa on joulukuulle asti kestävää vääntöä yksityiskohdista.