• Hiilensidonnan palveluiden joukossa yhä räikeää viherpesua – hiilikauppa tarvitsee säännöt, jotta asiakas ei maksa tyhjästä ja ilmasto hyötyy

    Moni päästökompensaatioita ostava yritys ja kuluttaja maksaa tyhjästä. Kasvava vapaaehtoinen hiilikauppa kaipaa uudistamista ja sääntöjä.
    Jos hiilensidontapalvelu rahoittaa puiden istutusta, hankkeiden pitää olla sellaisia, etteivät ne toteutuisi ilman tukea. Kaupallisen metsänistutuksen tukeminen ei ole vaikuttavaa ilmastotyötä.
    Jos hiilensidontapalvelu rahoittaa puiden istutusta, hankkeiden pitää olla sellaisia, etteivät ne toteutuisi ilman tukea. Kaupallisen metsänistutuksen tukeminen ei ole vaikuttavaa ilmastotyötä. Kuva: Jaana Kankaanpää
    Uutiset
    9.4.202117:00
    Katja Lamminen
    Sambian Luangwassa hiilensidontahanke pyrkii suojelemaan metsiä ja kehittämään paikallisten oloja.
    Sambian Luangwassa hiilensidontahanke pyrkii suojelemaan metsiä ja kehittämään paikallisten oloja. 

    Jopa 90 prosenttia kansainvälisillä sertifikaateilla varustetuista hiilensidonnan hankkeista ei kestä sosiaalisten ja ilmastovaikutusten lähempää tarkastelua. Päästökompensaatioita kauppaavan Compensate-säätiön vastuullisuusjohtaja Niklas Kaskeala kertoo, että palvelujen joukossa on räikeitä esimerkkejä viherpesusta.

    Säätiö kävi läpi yli sata pääasiassa maankäyttöön liittyvää ilmastohanketta. Compensaten tieteellisessä asiantuntijapaneelissa istuva akatemiaprofessori Markku Kulmala sanoo, ettei hänen seulaansa olisi läpäissyt edes kymmenen prosenttia tarkastelluista hiilensidontahankkeista.

    Lähes kaikissa hiilensi­donta­hankkeissa on ongelmia todennettavuuden kanssa. Tun­netuista sertifikaateista huolimatta ne eivät pysty luotettavasti osoittamaan, että hiiltä sitoutuu väitetty määrä.

    Kulmalan mukaan sitoutumista maaperään ja kasvillisuuteen voidaan mitata tarkasti. Mittaaminen kuitenkin nostaisi kompensaatiopalvelujen hintaa. Tämänhetkiset polkuhinnat kielivät viherpesusta.

    Vapaaehtoisen hiilikaupan odotetaan kasvavan nykyisestä noin 300 miljoonasta yli kuuteen miljardiin euroon viiden vuoden aikana. Riskinä on, että asiakkaat maksavat tyhjästä.

    Kaskeala painottaa, että markkinat ja säännöt kaipaavat uudistamista, jotta ilmastovaikutuksia syntyy. Ostajien on tiedettävä, mihin rahat menevät.

    ”Joskus myyjät eivät osaa kertoa toimintaan liittyviä riskejä. Luottamuksen syntymiseksi tarvitaan läpinäkyvyyttä esimerkiksi hinnoitteluun.”

    Yli puolet Compensaten läpikäymistä hankkeista ei ollut aidosti lisäisiä. Se tarkoittaa, että hiilensidontapalveluja myydään esimerkiksi metsistä, jotka on suojeltu jo muutenkin, jolloin niitä ei uhkaa häviäminen. Osassa hankkeista rahaa käytetään kaupallisiin metsien­istutuksiin, jotka tehtäisiin ilman tukirahaakin.

    Toinen ongelma on hiilinielun pysyvyys. Kohdemaan epävakaa poliittinen tilanne, luonnonkatastrofit tai laittomat hakkuut voivat tuhota nielun. Joissain tapauksissa metsiä on hakattu heti, kun hiilensidontaprojekti on päättynyt. Hankkeet eivät saisi myöskään haitata paikallisyhteisöjä viemällä elinkeinoja ja aiheuttamalla häätöjä.

    Kolmas ongelma on päästövähennysten kaksoislaskenta. Kaskealan mukaan Suomessa yksityistenkin kompensaatiohankkeiden hyödyt lasketaan myös valtion ilmastotekoihin.

    ”Kaksi tahoa ei voi sisällyttää päästövähennystä omiin nimiinsä.”

    Kaskeala painottaa, että ongelman ratkaiseminen on poliitikkojen vastuulla. Päättäjiltä toivotaan myös sääntelyä epäluotettavien hiilensidontapalveluiden estämiseksi.

    Kestävästi toimiva kompensaatiopalvelu ei pyri vain maksimoimaan myymiensä hiilikrediittien määrää vaan myös tukee hankkeillaan asiakkaidensa mahdollisuuksia vähentää päästöjään.

    ”Päästövähennykset ovat ensisijainen keino hillitä ilmastokriisiä ja kompensointi vihoviimeinen vaihtoehto.”

    Yhä useammat yritykset tekevät lupauksia hiilineutraa­liudesta.

    ”Jotta hiilineutraaliusväittämät olisivat uskottavia, pitäisi yritysten kertoa kompensaatioiden osuus, miten ne on toteutettu ja miten on varmistettu aidot ilmastovaikutukset”, Kaskeala huomauttaa.

    Tarvitaan palvelumalleja, joissa kuluttajat saavat tiedon hankintansa ilmastovaikutuksista ennen ostopäätöstä.

    Suomen ympäristökeskus Syke on selvittänyt vapaaehtoisen hiilikaupan tilannetta Suomessa.

    Tutkijat suosittelevat, että valtio ja palveluntuottajat laativat alalle yhteiset vähimmäiskriteerit ja säännöt. Päästö­kompensoinnin tarvitsemaa säätelyä arvioidaan ympäristöministeriön hankkeessa, josta on luvassa tuloksia kesällä.

    Suomessa hiilensidontapalveluja kauppaa parikymmentä yritystä.

    Lue myös

    Päästöjen hyvityspalveluita tarjoavat yritykset vaativat alalle pelisääntöjä – laadun takaavat standardit puuttuvat yhä

    Professori: Yksikään hiilikompensaatioita myyvä palvelu ei ole tieteellisesti luotettava – kotimaiset palvelut pyrkivät hyvään, ulkomaisten joukossa huijareita

    Kotimaisten hiilensidontapalvelujen hinnoissa isot erot: Suomalaisen vuosipäästöjen hyvitys maksaa 79–2 800 euroa

    Artikkelin aiheet
    hiilensidonta
    hiilikauppa
    päästökompensaatio
    viherpesu
    ilmastopolitiikka
  • Osaston luetuimmat
    • 1

      Luonto | Turistiryhmä ei voi vallata kansallispuiston autiotupaa jokaisenoikeudella, muistuttaa Metsähallitus: ”Valvontaa on tarve lisätä”

      Tilaajalle
    • 2

      Sähkö ja lämmitys | Miksi Norjassa uusiin taloihin vaaditaan savupiippu ja Suomessa ei? Asiantuntija vastaa

      Tilaajalle
    • 3

      Talous | Selvitimme, kuinka paljon kunta hyötyy puolentoista miljardin datakeskuksesta kiinteistöveroina

      Tilaajalle
    • 4

      Luonto | Näin jokaisenoikeuksia ylitetään rikollisilla tavoilla – poliisi: ”Ihmiset eivät selvästikään tiedä”

      Tilaajalle
    • 5

      Eläimet ja kasvit | Iisalmessa metsästyksessä haavoittunut villisika löydettiin kuolleena

    • 6

      Politiikka | IS: Näin monta maanviljelijää on eduskunnassa – katso kaikkien kansanedustajien työhistoria

    • 7

      Yhteiskunta | Yli 65-vuotiaiden alkoholinkäyttö kasvaa, vaikka nuorempien on vähentynyt – professori kertoo syyn

      Tilaajalle