Suuri joukko yli 100-vuotiaita suomalaisia julistetaan pian kuolleeksi – ainakin yksi listalla ollut onkin elossa

Nimilista yli 100-vuotiaista, jotka saattavat olla kuolleita, on poikinut tänä vuonna ennätysmäärän yhteydenottoja Digi- ja väestötietovirasto DVV:hen. Listalla olevat suomalaiset julistetaan kuolleeksi, jos esiin ei nouse tietoja siitä, että he ovat yhä elossa.

Listalla on noin 2 300 yli 100-vuotiasta, joiden elossa olemisesta ei ole löytynyt rekisteritietoja viiden viime kalenterivuoden ajalta. Heistä on tullut listan joulukuisen julkaisemisen jälkeen noin 400 yhteydenottoa, sekä sukulaisilta että erityisesti sukututkijoilta.

”Yhdessä yhteydenotossa on tietojeni mukaan kerrottu, että henkilö on yhä elossa”, kertoo henkikirjoittaja Saija Lyytinen DVV:stä.

Kuulutus on julkaistu, koska DVV:llä ei ole tiedossa näiden henkilöiden osoitteita, aviopuolisoita, sukulaisia eikä edunvalvojia. Yhteydenottojen takaraja on ensi tiistaina.

DVV antaa vastaavan kuulutuksen vuosittain. Tämänvuotista yhteydenottojen runsautta selittänee Lyytisen mukaan se, että kuulutuksesta on uutisoitu useissa medioissa.

Listalla olevat henkilöt ovat syntyneet valtaosin vuosina 1920–1922. Joukossa on lisäksi edeltävältä vuosikymmeneltä puolenkymmentä henkilöä, joista havaittiin puuttuvan kuolintieto.

Listan henkilöistä kerrotaan koko nimi sekä syntymäaika ja -paikka. Valtaosalla syntymäpaikka on Suomessa, mutta mukana on myös nimiä, joissa syntymäpaikaksi on kerrottu vain "ulkomaat" tai muutaman kerran "tuntematon".

Jos esimerkiksi sukulaisen tai sukututkijan kautta kuullaan henkilön kuolleen, ei tätä tietoa Lyytisen mukaan muuta kautta enää varmenneta. Ulkomailta viranomaistietoa kysytään ja saadaan lähinnä Ruotsin veroviranomaiselta Skatteverketiltä.

Lyytinen muistaa virkauraltaan yhden tapauksen, jossa lähiomainen kertoi aiemmin kuolleeksi julistetun henkilön olevankin elossa. Ulkomailta saatujen virallisten varmistusten jälkeen merkintä korjattiin.

Käytännössä liki koko lista koostuu vuosikymmeniä sitten vakituisesti ulkomaille, esimerkiksi Yhdysvaltoihin, Kanadaan tai Ruotsiin muuttaneista. Viranomaisrekistereistä löytyy jonkinlainen tieto siitä, milloin he ovat lähteneet ja mihin maahan, mutta ei välttämättä mitään sen jälkeisistä elämän käänteistä.

”Elämä on sitten muotoutunut sinne ulkomaille. Uskon, että ei ole ymmärretty tai ole ollut tarvetta ilmoittaa omia henkilötietoja tai vaikka lasten syntymiä tai avioitumisia Suomen väestötietojärjestelmään”, Lyytinen kertoo.

Ulkomailla asuvalla Suomen kansalaisella on velvollisuus ilmoittaa DVV:lle, jos hän avioituu tai eroaa tai saa lapsia. Myös kuolemasta kuuluisi ilmoittaa.

Ennen listan julkistamista DVV kävi jokaisesta henkilöstä väestötietojärjestelmien tiedot läpi ja katsoi, löytyikö sieltä tälle henkilölle jokin osoite tai jonkinlaisia merkkejä hänen olemisestaan elossa. Jos tiedossa oli esimerkiksi Suomessa asuva puoliso, joku lähisukulainen tai edunvalvoja, heitä lähestyttiin kirjeitse ja pyydettiin kertomaan mahdolliset tiedot tästä henkilöstä.

Tässä vaiheessa saatiin jo tieto muutamasta sadasta henkilöstä, eikä heitä siksi tarvinnut ottaa mukaan listalle. He olivat Lyytisen mukaan liki kaikki kuolleet.

Tiistain takarajan jälkeen kestää vielä vähän aikaa, ennen kuin rekisteritiedot saadaan päivitettyä.

Lain mukaan kuolinpäiväksi on määrättävä 1. päivä tammikuuta sinä vuonna, joka ensiksi alkaa sen jälkeen, kun on kulunut sata vuotta henkilön syntymästä ja viisi vuotta siitä, kun hän on tiettävästi viimeksi ollut elossa. Niinpä vaikka elokuussa 1920 syntyneen henkilön kuolinpäiväksi merkitään 1. tammikuuta 2021, jos hänestä ei ole ollut mitään merkkejä viiteen vuoteen.