Vanhojen talojen korjausrakentamisessa puutteita

Vanhojen talojen korjausrakentaminen johtaa rakennusperinteen asiantuntijoiden mukaan toistuvasti ongelmiin, koska ammattilaisilta puuttuu tietoa perinteisistä rakennustekniikoista. Myös talojen omistajat voivat tehdä virheitä esimerkiksi energiaremonteissa, kirjoittaa STT.

"Rakennusalan koulutuksessa ei puhuta juuri mitään ennen 1960-lukua rakennetuista taloista", kritisoi toiminnanjohtaja Marianne Hemgård Turunmaan korjausrakentamisyhdistys Curatiosta. Hänen mukaansa ongelma koskee lähes kaikkea alan koulutusta.

Perinnerakennusmestari Tapani Koiranen Pirkanmaan maakuntamuseosta arvioi, että korjausrakentamisen kursseilla lähtökohtana on taloa muuttava ja nykyaikaistava saneeraus entistävän korjauksen sijaan. Myöskään ammattikoulutuksessa ei perehdytä tarpeeksi esimerkiksi öljymaaliin tai hyvän rakennuspuun tunnistamiseen.

Hemgårdin mukaan korjauksissa pitäisi ymmärtää rakennuksen toimintatapa kokonaisuudessaan, sillä pienikin virheellinen muutos voi aiheuttaa ongelmia. Rakennustekniikka on erilaista ennen 1960-lukua tehdyissä hengittävärakenteisissa taloissa verrattuna myöhempiin kerrosrakenteisiin höyrysulkuineen.

"Tavallisin ongelma on se, että korjausrakentamisessa käytetään hengittämättömiä materiaaleja tai ainakin viimeistely tehdään muovipintaisella tapetilla ja liisterillä. Rakennus pitäisi osata tiivistää ilman että siitä tehdään muovitalo. Vaara voi koskea myös vanhempia kerrostaloja", Hemgård kertoo.

Intendentti Tuulikki Kiilo Rakennuskulttuuritalo Toivosta Porista katsoo, että ehkä vielä isompi riski on yhdistää sekaisin kahta eri tekniikkaa.

Energiaremontteja kannattaa taloihin tehdä lähinnä muun korjaamisen yhteydessä, ei erikseen. Näin todetaan ympäristöministeriön energia-asetuksessa. Hemgårdin mukaan silloinkin kannattaa laskea, maksaako esimerkiksi ikkunoiden vaihtaminen itsensä takaisin.