Eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps.) ilmoitti keskiviikkona eroavansa puheenjohtajan tehtävästä.
Paineet Halla-ahoa kohtaan kasvoivat liian suuriksi sen jälkeen kun eduskuntaryhmien puheenjohtajat päättivät yksimielisesti, ettei hän voi jatkaa tehtävässään. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pirkko Ruohonen-Lerner ei osallistunut kokoukseen.
Halla-aho sai hiljattain Korkeimmalta oikeudelta (KKO) sakkotuomion uskonrauhan rikkomisesta ja kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Itse tuomio kyseisestä, vuonna 2008 tehdystä blogikirjoituksesta ei ehkä olisi riittänyt erovaatimusten kärjistymiseen, mutta Halla-ahon KKO:ta kohtaan osoittama arvostelu oli eduskuntaryhmyreille liikaa.
Muun muassa kokoomuksen ryhmäjohtajan Jan Vapaavuoren mielestä kyseessä oli koko eduskunnan arvovalta.
Tuomion saaminen ja oikeuslaitoksen päätösten arvostelu tai vähättely eivät kuitenkaan ole uusia ilmiöitä edes eduskunnassa tai oikeuslaitoksen omassa keskuudessa.
Moni muukin kansanedustaja on tuomittu oikeudessa. Muun muassa Halla-ahon erottamista ajanut Vapaavuori on tuomittu kolme kertaa. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan Johannes Koskinen (sd.) oikeusministerinä antamat lausunnot johtivat valtion maksamaan korvauksia ja hän sai nuhteet oikeuskanslerilta kritisoituaan oikeuden päätöksiä.
Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) entinen presidentti Pekka Hallberg lähetti poliisille kirjeen, jossa hän vetosi, ettei hänen johtamansa KHO:n päätöstä niin sanotussa isoäitien kartoitusjutussa pantaisi käytäntöön.
Halla-ahon toiminnassa kyseisessä asiassa ei ole puolusteltavaa, mutta valiokunnan puheenjohtaja pakottaminen eroamaan on ainutlaatuinen tapaus.