HÄMEENLINNA (MT)
”Pirttikoski on nykyään Hämeenlinnan etiö”, ohjaaja Seppo Holttinen virnistää.
Aikaisemmin Kalvolassa sijainnut kylä liittyi kolme vuotta sitten kunnan mukana Hämeenlinnaan. Matkaa Hämeenlinnan keskustaan on 44 kilometriä, joista parikymmentä sorateitä.
Teatterikatsomon takana olevasta korkeasta lintutornista voi todeta, että ympärillä riittää metsää, silmänkantamattomiin.
Pirttikosken kesäteatteri sai alkunsa 20 vuotta sitten kyläläisten halusta pelastaa kylän koulu lakkautukselta. Teatteritoiminnalla kerättiin koululle rahaa.
”Saimme kesäteatterilla koululle ainakin kymmenen vuotta lisäaikaa”, Holttinen kertoo.
Pirttikosken koulu lopetti toimintansa vuonna 2005. Sen jälkeen kyläyhdistys osti koulurakennuksen, ja nyt se on kylätalona. Kesäteatterin lava ja katsomo sijaitsevat pihapiirissä.
Kaikki tehdään talkoovoimin. Talkoolaisia tulee oman kylän lisäksi myös kauempaa.
”Kaikilla on kuitenkin joku linkki Pirttikoskelle.”
Syrjäinen kesäteatteri on vuosien saatossa saavuttanut huikean suosion. Vuosittain katsojia käy yhteensä kuudesta kahdeksaan tuhanteen. ”Talkoolaisten rento tunnelma välittyy myös katsojille. Puskaradio on ollut paras suosittelijamme.”
Holttinen uskoo myös kirjoittamiensa näytelmien vetävän katsojia.
”Käsittelen ajankohtaisia asioita ilkikurisen pirullisesti”, hän naurahtaa. Ensi kesän näytelmää Holttinen kaavailee kaivosaiheesta.
Holttinen tasapainottelee kesät maanviljelyn ja teatterin välillä. Hän viljelee vaimonsa kanssa parinkymmenen lehmän maitotilaa muutaman kilometrin päässä kesäteatterista.
”Teatteri ja karjatila sopivat huonosti yhteen. Kyllä kesällä tulee tehtyä paljon töitä, etenkin rehunteon aikaan.”
Kesäteatterista Holttinen saa kuitenkin henkistä pääomaa, joka potkii eteenpäin.
”Talvella on kuntoiltava, jotta jaksaa painaa kesän.”
Holttinen käsikirjoittaa, ohjaa ja näyttelee. Ohjaus on hänen mukaansa enimmäkseen homman kasassa pitämistä. Näyttelijät saavat hyvin vapaat kädet. Näytelmien laulujen sanat ja sävellys ovat myös Holttisen käsialaa.
Kesäteatteri ja koulu ovat tärkeitä kyläläisille. Ne pitävät ihmiset sosiaalisina.
”Ei täällä tapahtuisi muuten mitään. Teatteri tuo kylälle elämää.”
Tulevaisuutta Holttinen katsoo vuoden kerrallaan. Maidontuottajina he aikovat vaimon kanssa sinnitellä eläköitymiseen asti.
”Eihän siitä juuri mitään käteen jää.”
Ainakin ensi kesäksi on vielä tarkoitus kirjoittaa uusi näytelmä.
Holttinen hehkuttaa innoissaan kesän viimeistä, 20-vuotisjuhlanäytöstä. Luvassa on ainakin lähikuvaa screenillä sekä ilotulitus.
SAARA NIKKARI