PÖYTYÄ (MT)
Douglas Koskinen on rauhallinen mies, mutta yksi asia melkein saa hänet kiihtymään: byrokratia.
”Siinä ei ole järjen häivää. Viljelijät ovat EU:n ja ministeriön pelinappuloina.”
Tuorein esimerkki on ekologisen alan vaatimus. ”Karjatilalla viljellään eläinten tarpeisiin. Ei ole mitään järkeä määrätä ylhäältä päin, mitä pitäisi viljellä.”
Toinen on tukioikeuksilla pelaaminen. Koskisen mielestä ainut järkevä tapa toimia olisi sitoa ne peltolohkoihin.
Entä sitten ympäristö- ja muut luvat? Ne vasta ovat viidakko.
Koskisten uuteen nautakasvattamoon riitti täydentävä lupa. Se saatiin nopeasti, puolessa vuodessa, mutta oli Koskisen mielestä kohtuuttoman kallis. ”9 000 euroa! Ja jos hakisin sen nyt, hinta olisi jo 12 500 euroa. Mitä sillä saadaan – nippu paperia.”
Luvan hakeminen oli tuskastuttavaa. ”Mistä me voimme etukäteen tietää, montako kiloa muovia tai rautaromua täällä syntyy? Ja miksi kaikki paperit piti lähettää kuutena kappaleena?”
Myös tukijärjestelmä ärsyttää. Jos Koskisen tila sijaitsisi 100 kilometriä pohjoisempana, tuet olisivat aivan eri mittaluokkaa kuin nyt.
”En edes viitsi laskea, mikä ero olisi – alkaisi harmittaa liikaa.”
SATU LEHTONEN