Maamme hallitus ei ole onnistunut juuri missään tavoitteissaan. Kansalle on kerrottu satuja ja kehuttu, kuinka fantastista työ on kuitenkin ollut.
Talous ei ole lähtenyt kasvuun, eikä voikaan niillä päätöksillä, mitä on tehty.
Säästöjen nimissä on kuitenkin uskoteltu syntyvän säästöä siten, että laitetaan kunnat yhteen ja sote-alueet uusiksi.
Voi hyvät hyssykät, ei se näin onnistu. Osa kansaa, eli maaseutu, ajetaan vieläkin ahtaammalle viemällä kaikki loputkin palvelut kauas. Se tarkoittaa satojen kilometrien päässä asuvalle pitkiä asiointireissuja ja paljon lisää kuluja jopa peruspalveluiden, terveydenhoidon ynnä muussa asioinnissa. Kaikki kulut on asukkaiden maksettava yhä enenevissä osin itse.
Samaan aikaan valtion tukia karsitaan alas, yksityistiet ja alemman verkoston tiet ovat rapakunnossa, mikä tarkoittaa autojen särkymisiä ja taas ylimääräistä kulua siellä asuville.
Mutta samat verot kerätään, vaikka niille ei ole olemassa vastinetta.
Säästöä syntyy vain, kun raha jaetaan tasaisemmin kaikille. Syrjässä asuville pitäisi hyvittää verotuksessa kaikki ne kulut, mitkä johtuvat vain eriarvoisesta kohtelusta palveluiden, tiestön ja työnteon saamiseksi.
Ei lakkauteta kyläkouluja enää.
Kehitetään lähiruokapiirejä, jossa viljelijät tarjoavat kaikki tuotteensa lähiseudun myyntiin eivätkä vie niitä kauppoihin. Kierrätetään ruokaa ympäri maailmaa, jossa kaikki välikädet vievät siitä suurimman siivun eikä alkutuottaja saa juuri mitään.
Ahneus on ikävä tauti, ja se on tarttunut jo aika laajalle.
On aika päättää sen leviäminen ja tehdä töitä oman lähiseudun elämisen eteen, me kaikki tarvitsemme puhtaan ja elinvoimaisen maaseudun nyt ja tulevaisuudessakin.
Ritva Lehtonen
Petäjävesi