Suomen ykkösteatterin päänäyttämölle piirtyy ankea kuva tulevaisuuden maaseudusta. Yhteiskunta on hylännyt pohjoisen läänin asukkaat, ihmiset näkevät nälkää tuotantoeläinten lakkoillessa, viina maistuu ja hylätyn kirkonkin katto vuotaa.
Leea ja Klaus Klemolan kirjoittama Maaseudun tulevaisuus sai ensi-iltansa Kansallisteatterin suurella näyttämöllä viime viikolla. Ennakkoon syksyn teatteritapaukseksi povattu näytelmä on saanut ristiriitaisen vastaanoton: kriitikot ovat kiitelleet tekijöitä rohkeudesta, mutta osa yleisöstä on lähtenyt teatterista kesken näytöksen.
Kotieläintuotanto ei näytelmän mukaan enää kannata, koska eläimillä on samat oikeudet kuin ihmisillä. Eläintä ei voi hyödyntää ruuaksi ennen kuin ihminen on solminut uudelleen rikkomansa yhteistyösopimuksen.
Tarvitaan työnsä ruotsinlaivalla rumpalina jättänyt ja lampurina aloittanut Jari Maksimi Kuorikoski (Klaus Klemola), joka palauttaa yhteistyön takaisin vanhaan uomaansa. Lammas suostuu teuraaksi ja viljelijä saa elantonsa.
Näytelmä kertoo ihmisen kaipuusta häntä itseään suuremman yhteyteen ja ihmisen oikeuksista suhteessa eläimeen. Kantava ajatus vain tahtoo hukkua paikoin mauttomuuksiin yltävän kohelluksen keskelle.
Käsikirjoitus olisi kaivannut tiivistämistä. Reilusti yli kolmituntinen näytelmä junnasi välillä paikoillaan ja osa katsojista pitkästyi. Toisiin katsojiin Klemoloiden huumori kuitenkin upposi.
Näyttelijäkaartissa on tuttuja nimiä, muun muassa Jukka Puotila, Sari Puumalainen ja Ville Haapasalo. Etenkin Puumalainen asettui uskottavasti juopon lampaan olemukseen. Myös Puotila hevosena oli vakuuttava kopisevine askelluksineen ja uljaine asentoineen.
Esityksen puitteet on rakennettu huolella: hylätyn kirkon ympärille rakennettu lavastus sekä puvustus ja hahmojen naamiointi ovat komeaa työtä.
On hyvä, että Kansallisteatteri tuottaa kokeilevaa, ei-kaupallista teatteria Suomeen. Perinteisten näytelmien ystäville Maaseudun tulevaisuutta ei voi suositella.
TIINA TAIPALE
Kansallisteatteri, Helsinki:
Maaseudun tulevaisuus.
Ensi-ilta suurella näyttämöllä 26.11. Käsikirjoitus Leea ja Klaus Klemola, ohjaus Leea Klemola.