Säävarman sähköverkon rakentaminen ei yleisestä uskomuksesta poiketen pidä sisällään vain maakaapelointia tai aseta vaatimuksia sille, miten suuri osuus sähköverkosta pitää olla maakaapeloituna.
Energiaviraston verkkoinsinööri Maija Laine huomauttaa, että sen sijaan kyse on siitä, että verkkoyhtiöiden pitää huolehtia, että sähkökatkot pysyvät riittävän lyhyinä.
Tässä riittävän lyhyisiin sähkökatkoihin pyrkimisessä yhtenä, mutta ei suinkaan ainoana, työkaluna on juuri tuo maakaapelointi.
Muita keinoja ovat Laineen mukaan esimerkiksi ilmalinjojen siirtäminen tienvarteen tai levennetyn johtokadun tekeminen.
Levennetyssä johtokadussa on kyse siitä, että sähkölinja ympäriltä kaadetaan puuta tavanomaista enemmän.
Lisäksi mahdollisimman lyhyisiin sähkökatkoihin pyritään myös esimerkiksi riittävällä viankorjausvalmiudella.
Verkonhaltijoiden keskijänniteverkon maakaapelointiaste vaihtelee melko paljon. Samoin vaihtelee myös se, millaista maakaapelointiastetta yhtiöt tavoittelevat.
Siinä missä jotkut verkonhaltijat tavoittelevat lähes 100 prosentin maakaapelointiastetta, toiset tyytyvät alle kymmenen prosentin maakaapelointiasteeseen.
Yleisesti korkeampiin maakaapelointiasteisiin pyrkivät yhtiöt toimivat Laineen mukaan tiiviillä kaupunkialueella. Haja-asutusalueilla toimivilla yhtiöillä tavoitteet maakaapeloinnin suhteen ovat usein maltillisempia.
Verkkoinsinööri Laine sanoo, että monella yhtiöllä on kuitenkin vielä matkaa maakaapelointiasteen tavoitteeseensa.
Laine muistuttaa, että sähkömarkkinalain mukaan verkon kehittämisen pitää olla kustannustehokasta. Tällöin vaikkapa kallioiseen maastoon ei ole välttämättä järkeä lähteä tekemään maakaapelointia, koska se maksaa todella paljon.
