Mihin katosi luottamus tieteeseen, kun kinastellaan rokotteista ja hakkuista? Lisäsuojelun taustalla on vankka tieteellinen perusta

”Jääkausia tulee ja menee ja viime talvenakin oli paljon lunta!” Osa ihmisistä uskoo omiin havaintoihinsa nojaten, ettei ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta ole olemassakaan, vaikka asiasta vallitsee maailmanlaajuinen huippututkijoiden yksimielisyys. Säännöllisesti he laativat hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPPC:n nimissä raportin, josta käy ilmi poikkeuksellinen lämpeneminen ja sen tuomat katastrofit.

Korona-aika paljasti, ettei hälyttävän iso osa ihmisistä luota lääketieteeseen ja rokotteisiin, vaikka ne pelastavat henkiä. Silloin tällöin lapsia sairastuu ja jopa kuolee, koska vanhemmat eivät ole sallineet heille yhteiskunnan tarjoamia rokotuksia.

Kouluikäisille lapsille saatetaan toitottaa kotona, ettei opettajien höpinöihin kannata uskoa. Avaruusoliot ovat oikeasti rakentaneet pyramidit.

Metsä- ja ympäristökeskustelussa näkee varsin hyvin, miten ihmiset jakautuvat leireihin omien uskomustensa ja tavoitteidensa mukaan. Yksi klassisimmista esimerkeistä on inttää ”maalaisjärkeen vedoten”, että nuori kasvatusmetsä sitoo enemmän hiiltä kuin vanha metsä, jossa puuta myös lahoaa.

Usein maalaisjärjellä ei olekaan mitään tekemistä tieteen kanssa, sillä asiat täytyy tutkia ja mitata. Pelkkää puun kasvua tuijottava ei ymmärrä, millaisia muutoksia maaperän hiilivarastossa tapahtuu hakkuiden yhteydessä ja toisaalta, miten vähän aikaa metsäteollisuustuotteet keskimäärin varastoivat itseensä hiiltä.

Olen keskustellut useiden metsäntutkijoiden kanssa heidän turhautumisestaan siihen, että samat vanhat väittämät toistuvat perusteluina ylimitoitetuille hakkuumäärille ja sellunkeitolle. Osaa tutkijoista vähätellään ja jopa kiusataan.

Myöskään EU:n tavoitetta suojella eriasteisesti 30 prosenttia maa- ja vesialueista ei haluta ymmärtää, vaikka se perustuu ekologien näkemykseen siitä, että lajistolla (eli muillakin kuin ihmisillä) on edes jonkinlainen mahdollisuus säilyä, jos niiden elinympäristöistä turvataan kolmannes. Arvion takana on kansainvälisesti arvostettu, edesmennyt evoluutiobiologi Ilkka Hanski. Eikö hänen viestiään kannata ottaa tosissaan, jotta muiden lajien ja tulevien sukupolvien elo tällä planeetalla voisi jatkua?

Sanotaan, ettei makuasioista voi kiistellä. Mieluummin kuitenkin väännän peistä siitä, kuuluuko ananas pizzaan kuin siitä, onko maapallo sittenkin litteä. Denialistien ja salaliittoteoreetikoiden kanssa kun on liki mahdotonta keskustella muutoin kuin jankkaamalla eipäs-juupas. Sosiaalisen median vahvistamissa harhakuplissaan elävien ihmisten on hyvin vaikea kehittyä yksilöinä ja yhteiskuntana.