Rajavyöhykkeen tuntumassa ikänsä asunut Juhani Laihia kuvailee, että Imatran Karhusuolla eletään hyvän vartioinnin takia kuin ”Herran kukkarossa”. Kuva on otettu keväällä 2022. Kuva: Hanna Koikkalainen
Itärajan maasto on kokemattomalle kulkijalle armoton ‒ alueen asukkaat pitävät nyt korvansa auki ja rakennuksensa lukossa
Olosuhteet etenkin rajanylityspaikkojen ulkopuolella vaativat kulkijalta Suomen talveen sopivat varusteet. Muutoin uhkana on uupumus ja hypotermia.
Rajanylityspaikkojen ulkopuolella vastassa voi olla muun muassa tiheitä metsiä ja jyrkänteitä. Kuva: Eija VallinheimoSuomeen saapuminen metsiä pitkin jalkapatikassa etenkään talvisaikaan ei ole kokemattomalle helppo tehtävä. Maasto Suomen itärajalla on monin paikoin erittäin vaikeakulkuista.
”Myös aidan rakentaminen sinne on iso projekti, jossa tulee vastaan monenlaista; vaihtelevaa maastoa, peltoa, metsää ja vesistöä”, kertoo Imatran Karhusuolla maatilaa viljelevä Juhani Laihia.
Pohjois-Suomessa tulijaa vastassa on laajoja erämaa-alueita. Maasto on rajanylityspaikkojen ulkopuolella erittäin vaikeakulkuista ja välimatkat pitkiä. Talvisaikaan lumessa tarpominen on haastava ympäristö turvapaikanhakijalle etenkin, jos varusteet eivät ole riittävät ja kokemusta ei ole.
Kaakkois-Suomessa maasto on hiukan helpompaa, mutta vaihtelevaa. Monin paikoin kulkijalla on edessä kallioita, mäkiä, jyrkänteitä, soita ja vesistöjä. Matkan tekoa helpottaa se, että Suomen puolella teitä on aivan rajan pinnassa. Aiemmin Itärajalle suunnitelmissa olleen villisika-aidan oli tarkoitus ulottua Vironlahdelta noin Nurmeksen korkeudelle. Tällä matkalla laskettiin olevan aitaa leikkaavia teitä yli 400.
Molemmin puolin rajaa olevia asutuskeskuksia on useampia. Yksi tällainen paikka on esimerkiksi Imatra, jossa heti rajan takana on Svetogorsk. Muita vastaavia paikkoja on muun muassa Vaalimaa ja Värtsilä.
Juhani Laihian pelloista osa sijaitsee rajavyöhykkeellä. Kuva on otettu keväällä 2022. Kuva: Hanna KoikkalainenKuuselan tilaa viljelevän Laihian kotipihasta on valtakunnan rajalle puolitoista kilometriä. Tunnelma hänen mukaansa tietyllä tavalla odottava.
”Pelkoja ei ole, mutta saattaahan täällä jotain alkaa tapahtua, jos Venäjä alkaa maastorajaa testata.”
Tällä hetkellä Imatran seudulla on hyvin rauhallista, sillä rajanylityspaikan sulkemisen myötä liikenne on vähentynyt.
”Rajavartijoita näkyy hieman aiempaa enemmän, muuta muutosta ei juuri. Silmät ja korvat on varmaan täällä asuvilla auki aiempaa tarkemmin. Ja hieman paremmin on tullut pidettyä paikat pihapiirissä lukossa”, Laihia kertoo.
Tilan pelloista osa on rajavyöhykkeellä, mihin liittyy tiettyjä rutiineja, joita Laihia ei halua avata julkisesti tarkemmin.
”Suhteet rajavartiostoon ovat oikein hyvät. Meidän etuhan se on, mitä paremmin täällä valvotaan”, hän kiteyttää.
Puolustusvoimien telttoja Parikkalan rajavartioaseman alueella. Puolustusvoimat avustaa rajavartiolaitosta itärajan esteiden rakentamisessa. Kuva: Mikko NikkinenOman esteensä rajan ylittämiselle asettaa Suomen sää. Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan joulukuussa vuosien 1991−2020 keskilämpötila on Nurmeksen korkeudella -6,3 astetta ja Sodankylässä -9,6 astetta.
Lumensyvyys on Nurmeksen korkeudella keskimäärin joulukuussa hiukan yli 10 senttiä ja Sodankylässä 33 senttiä. Parhaillaan itärajalla on Lapissa lunta yli 40 senttiä, muualla 10–20 senttiä.
Erityisen haavoittuvia kylmälle ovat ihmiset, jotka joutuvat oleilemaan kylmässä vailla suojaa pitkän aikaa. Alilämpö eli hypotermia voi iskeä, jos ei ole pukeutunut asianmukaisesti Suomen talveen.
- Osaston luetuimmat
