Itämeren tilaan ja sen parantamiseen on viime vuosina kiinnitetty paljon huomiota.
Asian tärkeydestä kertoo muun muassa se, että kolmisen vuotta sitten Helsingissä järjestettyyn Itämeri-huippukokoukseen osallistu suuri joukko Itämeren ympärysvaltioiden päämiehiä.
Kokouksen osanottajamaat sitoutuivat vähentämään päästöjä sekä kannustamaan yrityksiä ja kansalaisia yhteisiin talkoisiin. Helsingin huippukokous sai viime keväänä jatkoa, kun Pietarissa järjestettiin Itämeren ympäristönsuojelukokous.
Itämeren tilan parantamiseen sitoutuneet valtiot ovat myös ryhtyneet konkreettisiin toimiin. Pari vuotta sitten selvisi, että venäläisestä lannoitetehtaasta pääsi todella paljon fosforia Itämereen. Asian suhteen ryhdyttiin nopeasti toimenpiteisiin, ja fosforikuormitusta saatiin vähennettyä 90 prosenttia.
Suomessa keskustelu Itämeren tilasta on sitkeästi pyörinyt maatalouden ympärillä. Huolimatta siitä, ettei ole olemassa konkreettista näyttöä maatalouden ravinnepäästöistä, pidetään monilla tahoilla maataloutta suurimpana ja lähes ainoana Itämeren ravinnekuorman kasvattajana.
Esimerkki maatalouden syyllistämisestä on SAK:n pääekonomisti Olli Kosken säästöehdotus. Hänen mielestään maatalouden ympäristötuki voidaan lakkauttaa, koska sillä ei ole ollut mitään vaikutusta.
On erittäin hyvä, että ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.) myöntää, että myönteistä kehitystä on tapahtunut. Niinistö kirjoitti Maaseudun Tulevaisuuden vieraskolumnissaan, että maatalouden ympäristökuormitus on vähentynyt Suomessa selvästi enemmän kuin OECD-maissa tai EU-maissa keskimäärin. (MT 11.9.)
Vuosien 1990–2004 välisenä aikana ravinnetaseella lasketun typen määrä väheni Suomessa 65 prosenttia ja fosforiylijäämä 42 prosenttia. Vastaavat luvut OECD-maissa keskimäärin olivat typellä 4 ja fosforilla 19 prosenttia. Erot ovat huimat. Puheet siitä, ettei maatalouden osalta ole mitään tehty, pitää viimeistään nyt lopettaa.
Vuoden 2004 jälkeenkin on tehty paljon. Maatiloista 90 prosenttia on sitoutunut ympäristötukeen ja tuki kattaa 93 prosenttia viljelypinta-alasta. Lannoitteiden käyttö on vähentynyt, suojakaistojen määrä ja talviaikainen kasvipeitteisyys ovat lisääntyneet.
Olisi hyvä, että ympäristöministeriössä laajemminkin otettaisiin kehitys huomioon. Kesällä ympäristöministeriön julkistaman listan mukaan lähes kaikki maataloudelle maksettavat tuet ovat ympäristölle haitallisia.
Niinistö muistuttaa kolumnissaan kuitenkin, että toimia Itämeren kuormittamiseksi pitää jatkaa edelleen ja maatalouden rooli tässä savotassa on iso. Uusia vaatimuksia maataloudelle onkin tulossa useita.
Parhaillaan valmistellaan sekä nitraattiasetuksen että ympäristökorvausjärjestelmän uudistamista. MTK:ssa pelätään nitraattiasetuksen ajavan maatalouden ahtaalle.
MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola muistuttaa, että nitraattiasetusluonnoksen pykälistä löytyy runsaasti epäselvyyksiä ja vaikeasti käytännössä toteutettavia kohtia. Uudistamistyöstä puuttuvat myös selkeät kustannusvaikutusanalyysit.
Lisäksi MTK:n lakimiehen Leena Penttisen mukaan ongelmana on, että asetuksella säädetään sellaisia asioita, joita ei perustuslain mukaan voida asetuksella säätää.
Ministeri Niinistön mielestä maatalouden vähentyneet ravinnepäästöt ovat osoitus siitä, miten yhteistyötä tekemällä saamme asioita aikaiseksi. Nyt olisi jälleen aika näyttää yhteistyön voima ja ottaa uudistuksia tehtäessä huomioon myös maatalouden etu.
Uusien velvoitteiden määräämistä ilman kustannuskompensaatiota maatilojen talous ei kestä.