Rajuilma joka ei saapunutkaan – sääennusteisiin liittyy aina tietty epävarmuus

Elokuun alussa sääennusteissa näkyi kehityskulku, joka olisi toteutuessaan ollut hyvin harvinainen. Suomeen oli saapumassa ukkosherkkää ilmamassaa, jossa ilman kosteussisältö oli lähes ennätysluokkaa. Samalla alemman ilmakehän ilmavirtaukset olivat ennusteiden mukaan hyvin voimakkaita, mikä teki ukkospilvistä potentiaalisesti hyvinkin vaarallisia.

Ennakoituja ilmiöitä, rajuja ukkospuuskia ja tulvia saatiin, mutta ne jäivät Suomen rajojen ulkopuolelle. Sääennusteet tuomittiin kuitenkin täysin pieleen menneiksi. Sama on toistunut syysmyräköiden kohdalla.

”Ilmakehän kaoottisuus rajoittaa aina sään ennustettavuutta. Erityisen vaikeaa on ennustaa rajuja ukkospilviä, jotka kehittyvät nopeasti ja ovat hyvin pienikokoisia”, selvittää Ilmatieteen laitoksen valmiuspäällikkö Ari-Juhani Punkka.

Sään ennustaminen perustuu nykyisin suurelta osin tietokoneella laskettuihin numeerisiin ennusteisiin. Sääennustusmallien kehityksen myötä ennusteet paranevat, mutta malleille vaikeista tilanteista tuskin koskaan päästään täysin eroon. Ilmakehä on niin monimutkainen järjestelmä, että sen kaikkia oikkuja on vaikea hallita edes tehokkaimmilla supertietokoneilla.

Ilmatieteen laitos kertoo poikkeuksellisista säätilanteista usein monta päivää etukäteen, jotta ihmisille jää aikaa varautua tilanteeseen. Voimakkaissa ukkostilanteissa rajuilmojen sijainti, voimakkuus ja laajuus saattavat kuitenkin muuttua vielä 6–24 tunnin mittaisessa ennusteessa.

”Myrsky- ja rajuilmaviestinnän erityishaasteena on välttää tilanne, jossa äärisäästä varoitetaan liian usein, jotta varoituksilla säilyy tietty huomioarvo. Vaikka korostamme haastatteluissa epävarmuuksia, usein ne jäävät kirkuvien otsikoiden varjoon”, Punkka toteaa.

”Varoituskartalla yritämme nykyisin hyödyntää paremmin varoitusten värejä. Jos säätä seuraava käynnistää omat varautumistoimenpiteensä oranssien ja punaisten säävaroitusten perusteella, varautumista vaativat säätilanteet erottuvat selkeästi.”