EU on tekemässä merkittävän muutoksen biopolttoaineisiin liittyvässä politiikassaan. EU-komissio haluaa rajata viljapohjaisen bioetanolin osuuden liikennepolttoaineissa viiteen prosenttiin.
Tavoite, että vuoteen 2020 mennessä liikennepolttoaineista kymmenen prosenttia tulisi uusiutuvista raaka-aineista, säilyy kuitenkin ennallaan.
Vauhdittaakseen muutosta komissio esittää, että vuoden 2020 jälkeen jäsenmaat eivät saisi maksaa tukea viljapohjaiselle etanolituotannolle. Tukea maksettaisiin sen sijaan niin sanotuille toisen polven biopolttoaineille. Tälläinen on esimerkiksi metsäpohjainen biodiesel.
Muutosta perustellaan muun muassa sillä, että jotkin nykyisistä biopolttoaineista ovat ilmastopäästöiltään jopa fossiilisia polttoaineista pahempia.
Suurempi syy on se, että elintarvikkeeksi kelpaavista raaka-aineista valmistetun etanolin katsotaan olevan syyllinen ruuan maailmanlaajuiseen hinnan nousuun.
Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Bioetanolin valmistuksessa vilja ei suinkaan mene hukkaan, vaan valmistuksen yhteydessä syntyy valkuaispitoista rehua. Eurooppalaiset maataloustuottajat ovat arvostelleet komission esitystä, koska sen pelätään lisäävän soijan tuontia muun Etelä-Amerikasta.
Myös teollisuuden kannalta suunnan
muuttaminen bioetanolin tuotannossa on ongelmallinen. Investoinnit on tehty vuosikymmenien tähtäimellä. Sekä viljelijöiden että teollisuuden pitäisi pystyä luottamaan siihen, ettei politiikka muutu kovin usein.
Suomen kannalta muutos ei ole suuri, mutta esimerkiksi Uuteenkaupunkiin suunnitellun bioetanolitehtaan toteuttaminen on pantu odottamaan EU:n lopullista kantaa.
Energiapolitiikan lyhytjännitteisyys koskee myös muita biopolttoaineita. Jos halutaan lisätä uusiutuvan energian käyttöä, pitää sitä ohjaavan politiikan olla luotettavaa ja pitkäjännitteistä.