Kuluvan syksyn sateinen ja lämmin sää hemmottelee sienestäjiä, ja satokausi saa jatkoaikaa.
Kuivilla kankaillakin riittää nyt kosteutta. Etenkin männyn seuralaisena viihtyvä kangasrousku levittäytyy laajana rihmastona maan alla. Sienen maanpäällinen osa, itiöemä, työntyy esiin vain lisääntymistä, itiöiden levittämistä, varten.
Puulle yhteiselo kangasrouskun kanssa on varsin edullista, sillä juurten ympärillä oleva rihmasto moninkertaistaa pinta-alan, jonka kautta puu saa vettä ja ravinteita.
Vastavuoroisesti kangasrousku saa männyltä yhteyttämisen tuotoksena syntynyttä sokeria, jota sieni ei muutoin pystyisi hankkimaan.
Kangasrousku on eräs satoisimpia sieniämme.
Sen lakki on piparkakun ruskea ja nuorella rouskulla alaspäin kaartuva, muuttuen vanhemmiten laakeaksi ja lopulta suppilon muotoiseksi. Nuorella yksilöllä lakin keskellä on selvä nipukka.
Kaikille rouskuille tyypillinen tuntomerkki on maitiaisneste, jota herahtaa sienen heltoista. Kangasrouskun maitiaisneste on valkoista. Sienen lakin alapintaa peittävät heltat ovat vaalean kellertävät.
Kangasrousku on hyvä ruokasieni ja lukeutuu myös kauppasieniin. Maultaan kirpeä sieni on esikäsiteltävä. Rouskuja keitetään noin kymmenen minuuttia väljässä vedessä ja sienet huuhdellaan vielä juoksevalla vedellä.
Sienten ravintoarvo on hyvä: ne sisältävät runsaasti kuituja ja hivenaineita kuten kaliumia, rautaa ja seleeniä.
Sienten ystäville syksyinen metsä on herkkujen aitta! Sienikoriin saakin nyt mainiosti saalista, sillä kangasrouskuja voi poimia vielä pitkälle syksyyn, aina ensipakkasiin saakka.
SARI KANTINKOSKI
Kirjoittaja opiskelee luonto-
kartoittajaksi. Hän kertoo ajan-
kohtaisista luontoasioista tällä palstalla noin kahden viikon välein.