”Kardemumman sää tästä olet unohtanu”, sanoi avomiehen isoisä ja mutusteli leipomaani pullaa.
Myöhemmin opin, ettei kardemumman määrällä ole niin väliä, kunhan taikina on ymmärretty muotoilla oikein.
Ainoa oikea pulla on pullanlonka eli pullapitko.
Se saa olla vähän tummempaa tai vaaleampaa. Laiskan vaivaamisen tai huonon nostatuksen aiheuttamat ratkeamat pitkossa eivät haittaa. Se on aina hyvää.
Lonkan leipomiseen löytyy aikaa, vaikka mökillä olisi puut pilkkomatta ja vene nostamatta.
Syyskuisena sunnuntaiaamuna pullataikinaa tehdessäni mietin, kuinka syvälle ihmiseen on rakennettu välittäminen ruuanlaiton kautta.
Onko makkarakeiton tekeminen helpompaa kuin halaaminen?
Mummot syöttävät lapsenlapsiaan liikaa sekä laadullisesti että määrällisesti. Harva asia saa äitini yhtä tyytyväiseksi kuin se näky, että kaikki lapset ovat ruokapöydässä samaan aikaan ja lautaset tyhjenevät.
Isäni lotraa joulun alla antaumuksella kinkun suolavesien ja suolattomien vesien kanssa.
Itse taistelin pitkään tuota mallia vastaan. Sitten sorruin laittamaan ruuan valmiiksi veljen tullessa yökylään ja harkitsemaan tarkkaan, uppoaako veljien lapsiin paremmin uunikala ja perunamuusi vai kinkku-perunalaatikko.
Hanna-tädin piparkakkuja leivoin heti, kun minusta tuli täti. Suuresta Ilves-purkista löytyy kaurakeksejä ipanoille, ihan kuin äidilläni.
Viimeksi mökkimaisemista palaaminen jäi iltamyöhään. Venekatoksen lisäksi piti tehdä myös pullanlonka.
Lähtiessä kurvattiin tuomaan reilusti kahdeksankymppisen tilaamia kauppatavaroita. Ylimääräisenä kassista kaivettiin siikagraavi ja pullapitko.
”Oleksää leiponu?” ilahtui avomiehen isoisä. ”Ostin joku päivä kaupan pullaa. Se oli oikein pahaa!”
Lähdin tyytyväisenä ajamaan kotiin.
hanna salonen
hanna.salonen@
mt1.fi