Kaupunkilaismetsänomistaja karttaa puhdasoppisuutta
Jaakko Temmes asuu Helsingissä mutta omistaa metsää kolmella eri paikkakunnalla. Hän toivoo, että hänen kaltaiset etämetsänomistajat voisivat halutessaan asioida metsänhoitoyhdistyksen kanssa yhdellä luukulla. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoHelsinkiläinen metsänomistaja Jaakko Temmes on tyytyväinen metsälain uudistuksiin, jotka astuivat voimaan vuoden alussa.
”Pääkaupunkiseudun metsänomistajat on alusta alkaen kannattanut vapauksien lisäämistä. Laki muuttui oikeaan suuntaan”, hän toteaa.
Temmes ei kuitenkaan usko, että metsänomistajien tapa hoitaa metsiään suuresti muuttuu.
”Puhdasoppiseksi ei kannata ryhtyä. Se lienee kaikille metsänomistajille päivänselvää.”
Kukaan metsiään aktiivisesti hoitava ei siis todennäköisesti siirry kokonaan käyttämään jatkuvan kasvatuksen menetelmää. Joillekin alueille se kuitenkin sopii.
”Ihmettelen riitaa, jonka jatkuva kasvatus nostatti kymmenisen vuotta sitten. Olisi kummallista, jos metsänkasvatuksessa olisi vain yksi totuus”, hän pohtii.
Puhdasoppisuudesta voisivat siis pyrkiä eroon myös avohakkuiden hartaat kannattajat.
Omissa metsissään Temmes saattaa kokeilla jatkuvaa kasvatusta.
”Rehevillä mailla tasaikäinen kasvatus on kallis menetelmä. Jos ala avataan kerralla auringolle, taimikko vaatii paljon hoitoa.”
Temmeksen mukaan suuria aukkoja kannattaa rehevillä mailla välttää, jotta uudistamisen kustannukset pysyvät kurissa.
Yläharvennuksia hän kokeilisi myös valmiiksi eri-ikäisrakenteisissa metsiköissä.
”Hirvituhoalueilla männiköihin tulee väkisinkin eri-ikäisyyttä”, hän toteaa. Siksi hän on tähänkin saakka suosinut hirvialueilla istutuksen sijaan siemenpuuhakkuita tai kylvöä.
Kaksijaksoisen metsän kasvatus on tähänkin asti ollut sallittua. Esimerkiksi koivikossa on yleistä kasvattaa kuusta alikasvoksessa.
Temmes veikkaa, että hakkuusopimusten sanamuodoista vielä riidellään.
”Kun metsälaki väljenee, ei voida enää nojata lakiin.”
Jatkuvan kasvatuksen hakkuissa sopimuksen laadinta on tarkka paikka, hän toteaa. Metsänomistajalla ja puunkorjuun toteuttajalla tulisi olla selvät sävelet, miltä hakkuun lopputuloksen tulisi näyttää.
Temmes uskoo, että jatkuvan kasvatuksen salliminen uudistetussa metsälaissa saattaa innostaa puunmyyntiin niitä metsänomistajia, jotka eivät halua avohakkuita.
1950-luvulle ei kuitenkaan ole paluuta.
”Moni haaveilee entisajan tyylistä, että puuta ajetaan hevosella. Korjuuteknologia on muuttunut pysyvästi”, hän muistuttaa niitä, jotka mieltävät jatkuvan kasvatuksen pehmeäksi menetelmäksi.
SUVI NIEMI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat