Ukrainan sotaa on käyty puoli vuotta – Putinin operaatiot Venäjän vastaisen rintaman rikkomiseksi ovat olleet sotilaallista hyökkäystä tehokkaampia

Saksan Kielistä käsin toimiva kansainvälisen talouden tutkimuslaitos IfW on koko sodan ajan pitänyt kirjaa siitä, miten Ukrainaa on tuettu taloudellisesti ja sotilaallisesti. Suurennuslasin alla on 40 maata: Yhdysvaltain, EU:n ja koko G7:n lisäksi muiden muassa Kiina, Intia, Australia ja Etelä-Korea.

Tuorein tarkastelu koskee heinäkuuta eikä se kerro hyvää nyt, kun Venäjän hyökkäyksestä alkanutta sotaa on käyty puoli vuotta ja Ukraina viettää huomenna 31. itsenäisyyspäiväänsä.

Ukraina sai viime kuussa sotilaallista ja taloudellista tukea 1,5 miljardin euroa. Kyse oli lähes pelkästään jo aiemmin sovituista hankkeista. Merkittäviä uusia asevientialoitteita ei tehty. Summa on pieni, kun ottaa huomioon, että 40 maan yhteisten tukitoimien arvo oli heinäkuun loppuun mennessä vajaat 85 miljardia.

Venäjän hyökkäys ei ole edennyt suunnitelmien mukaan, mutta presidentti Vladimir Putinin kyyninen peli Venäjän vastaisen rintaman rikkomiseksi tuottaa tuloksia. Ukraina-tukien hiipuminen on yksi merkki siitä.

Kreml aiheuttaa hajaannusta erityisesti Saksassa säännöstelemällä kaasutoimituksia mielivaltaisesti. Saksan sisäisen tiedustelun mukaan Moskovan trollit masinoivat lisäksi valeuutisia, joiden perusteella voisi kuvitella, että EU:n suurin kansantalous kamppailee tulevana talvena jo olemassaolostaan.

Saksan hallituspuolueet riitelevät siitä, miten toimitaan, jos kaasutoimitukset Venäjältä loppuvat kokonaan. Kaasun käyttöä pitää säännöstellä ja kotitalouksia pitää tukea.

Yhtenä korttina on ydinvoima, jonka pidempää jatkokäyttöä sosiaalidemokraatit ja vihreät vastustavat, mutta pienpuolue liberaalit (FDP) tukee. Nyt näyttää siltä, että demarikansleri Olaf Scholzin johtaman koalition punavihreä enemmistö voittaa.

FDP:tä edustava parlamentin varapuhemies Wolfgang Kubicki on ensimmäisenä valtakunnan tason hallituspoliitikkona ehdottanut, että kriittinen energiatilanne ratkaistaisiin ottamalla Venäjältä Itämeren halki Saksaan tuleva uusi kaasuputki Nord Stream 2 sittenkin käyttöön, koska toimitukset ykkösputkea pitkin takkuilevat.

Putin itse on tarjonnut Saksalle tätä vaihtoehtoa kaasukaaoksen oikaisemiseksi. Vihreä talousministeri Robert Habeck on torjunut ajatuksen ja korostanut että kyse on Venäjän propagandasta.

Venäjän johtajalle energiariidan varsinaista ratkaisumallia tärkeämpää on, että EU:n sisällä riidellään, että kansalaisten tyytymättömyys kasvaa ja että kaikella tällä on poliittisia seurauksia. Italiassa niitä jo nähdään. Hallituskriisin vuoksi syyskuun lopussa pidettävien vaalien jälkeen valtaan on nousemassa Venäjää perinteisesti liehitellyt oikeisto.

Tähän tulehtuvaan eurooppalaiseen ilmapiiriin sopii huonosti miljardien syytäminen Ukrainaan joko taloudellisena tai sotilaallisena tukena. Ihmisiä kiinnostaa päivä päivältä enemmän se, riittävätkö rahat kaasu-, sähkö-, bensa- ja ruokalaskujen maksamiseen.

Kaiken keskelle Putin esikuntineen levittää disinformaatiota Ukrainan sodan mahdollisesta neuvotteluratkaisusta. Putinin ”rauhankuriirina” on toiminut Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan, joka yhdessä YK pääsihteerin António Guterresin kanssa kätilöi Ukrainan ja Venäjän välisen sopimuksen Mustanmeren viljakäytävän avaamisesta. Erdoğan esikuntineen on korostanut, että viljasopimus voisi olla alku Ukrainan sodan neuvotteluratkaisulle.

Guterres puolestaan on pelannut Putinin pussiin toteamalla, että myös venäläisen viljan ja lannoitteiden pitäisi päästä liikkumaan vapaasti, jos ruokakriisin kärjistyminen halutaan estää. Vaikka vilja ei ole lännen pakotteiden piirissä, EU:n pakotekriittisille Guterresin vetoomus tarkoittaa, että YK:n pääsihteeri ei tue Venäjän täydellistä eristämistä.

Todellisuudessa eristämisessä ei joka tapauksessa ole onnistuttu suunnitelmien mukaan. Venäjä on pystynyt pitämään taloutensa pyörät pyörimässä Kiinan, Intian ja ennen muuta Turkin tuella.

Kaiken yllä leijuu vielä ydinuhka, joka lisää EU-maissa painetta saada sodan osapuolet neuvottelupöytään. Kyse ei ole ydinaseista, vaan ydinonnettomuudesta Euroopan suurimmassa ydinvoimalaitoksessa Ukrainan Zaporizhzhjassa. Laitoksen ympärillä taistellaan ja venäläisiä syytetään voimalan käyttämisestä suojakilpenä.

Jatkon kannalta ratkaisevaa on, mikä leiri unionin jäsenmaiden kesken ja jäsenmaissa sisäisesti pääsee niskan päälle.

Jatketaanko Ukrainan aseistamista niin, että hyökkäyksen kohteeksi joutunut maa pystyy puolustautumaan menestyksellisesti ja jopa lyömään Venäjän takaisin valloitetuilta alueilta? Vai alkaako Eurooppa hiljalleen taipua ratkaisuun, jossa Ukrainan rajoja piiretään sodan seurauksena joiltain osin uudestaan Putinin eduksi?

Lue lisää:

EU:n vihreän kehityksen ohjelmaa pitää myllätä

Mustanmeren vientikäytävä on rauhoittanut viljamarkkinoita, mutta Ukrainan viljelijöiden ja nälästä kärsivien maiden tuska ei hellitä

Euroopan energiakaaos syvenee: ydinvoimamahti Ranska kompuroi ja Saksassa hypistellään jo likaisinta korttia