Asiantuntijat toivovat parannuksia koulukiusaamisen ehkäisemiseen ja siihen puuttumiseen Vantaan kouluampumisen myötä – "Puuttuminen on prosessi, ei mikään yksi jutustelu"

Psykologian professori Christina Salmivalli Turun yliopistosta toivoo, että Vantaan tiistaisen kouluampumisen ympärillä käytävä julkinen keskustelu johtaisi konkreettisiin parannuksiin koulukiusaamisen ehkäisyssä sekä lasten ja nuorten mielenterveystyössä.

Myös lasten arjessa pitäisi Salmivallin mukaan olla läsnä riittävästi välittäviä aikuisia.

Koulukiusaaminen on noussut julkiseen keskusteluun Itä-Uudenmaan poliisin vahvistettua kiusaamisen tiistaisen ampumisen motiiviksi. Poliisin mukaan ampumisesta epäilty 12-vuotias poika kertoi kuulusteluissa joutuneensa kiusatuksi. Poliisi ei ole tarkentanut, oliko kyse nimenomaan koulukiusaamisesta. Poliisi selvittää, millaista kiusaaminen on ollut ja mitä on tapahtunut.

Ampumisessa Viertolan koululla kuoli yksi oppilas ja kaksi haavoittui vakavasti. Sekä epäilty ampuja että uhrit ovat koulun kuudesluokkalaisia.

Salmivalli toimii kiusaamisen vastaisen KiVa Koulu -ohjelman vastuullisena johtajana. Hän kertoo STT:lle, ettei ollut yllättynyt, kun poliisi vahvisti tapauksen motiiviksi kiusaamisen.

Ajantasaisin tieto koulukiusaamisen yleisyydestä Suomessa on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) viime vuoden kouluterveyskyselystä. Kysely osoitti koulussa vähintään viikoittain kiusaamista kokeneiden osuuden kasvaneen.

Viikoittaista kiusaamista muiden oppilaiden taholta kertoi kyselyssä kokeneensa hieman alle joka kymmenes perusopetuksen 4. ja 5. luokan oppilaista sekä 8. ja 9. luokan oppilaista. Lukiolaisista ja ammattiin opiskelevista kiusaamisesta kertoi huomattavasti harvempi.

Koulukiusaaminen ilmiönä koskettaa huomattavaa osaa lapsista ja nuorista. Noin 43 prosenttia kyselyyn vastanneista 4. ja 5. luokan oppilaista kertoi joko itse kiusanneensa tai joutuneensa koulukiusatuksi lukuvuoden aikana. Jommassa kummassa roolissa 8. ja 9. luokan ikäryhmässä kertoi olleensa noin 34 prosenttia vastaajista.

THL:n mukaan 8.–9. luokkalaisilla pojilla vähintään viikoittaista kiusaamista kokeneiden osuus oli palannut noin vuoden 2010 tilanteen tasolle oltuaan aiemmin laskusuunnassa. Samanikäisillä tytöillä taas vähintään kerran viikossa kiusaamista kokeneiden osuus oli hieman suurempi kuin kertaakaan vuoden 1996 jälkeen.

Kansainvälisesti vertaillen Suomessa on tehty jo pitkään työtä koulukiusaamisen vähentämiseksi ja siinä on Salmivallin mukaan osin myös onnistuttu. Salmivalli myöntää koulukiusaamisen olevan Suomessa silti edelleen erittäin vakava ongelma.

”Sen eteen tarvitsee tehdä jatkuvasti systemaattista työtä, jotta sitä voidaan ehkäistä.”

Lasten ja nuorten kokemasta kiusaamisesta todella suuri osa tapahtuu Salmivallin mukaan nimenomaan kouluissa. Kiusaamisen ennaltaehkäisy kouluissa on hänen mukaansa tärkeää, vaikkei kaikkia kiusaamistapauksia voidakaan ennaltaehkäisevällä työllä estää.

Salmivalli korostaa, että ennaltaehkäisyn lisäksi koulun aikuisilla pitää olla selvät sävelet kuinka toimia, kun kiusaamista esiintyy. Tärkeää on, että aikuiset tekevät selväksi, että kiusaaja on toiminut väärin ja että kiusaamisen on loputtava välittömästi.

”Puuttuminen on prosessi, se ei ole mikään yksi jutustelu. Puhutetaan eri osapuolia ja lopulta on aina seurantatapaaminen sekä kiusatuksi joutuneen että häntä kiusanneiden oppilaiden kanssa erikseen”, Salmivalli kertoo KiVa Koulu -ohjelmassa hyväksi havaituista käytänteistä.

Salmivallin mukaan noin puolet koulukiusaamista kokeneista ei kerro joutuneensa kiusatuksi. Jos kiusaamisesta kerrotaan, siitä kerrotaan usein omille vanhemmille, joiden kautta kiusaaminen tulee koulun tietoon.

Kouluterveyskyselyn kehittämispäällikkö Jenni Helenius THL:ltä toivoo, että koulun aikuiset ottaisivat riittävästi aikaa kuuntelemiseen, jos lapsi tai nuori kertoo joutuneensa kiusatuksi.

”Kun tullaan kertomaan koulun aikuiselle, ei välttämättä kerrota siitä vaikeimmasta asiasta ensin vaan kerrotaan jostain asiasta ja jos tulee olo, että nyt kuunnellaan oikeasti, niin sitten ehkä aletaan kertoa siitä vaikeasta asiasta.”

Heleniuksen mukaan kouluissa paljastuvissa kiusaamistapauksissa kyse voi joskus olla useita vuosia jatkuneista vyyhdeistä, jotka on aina selvittävä perin pohjin.

”Joskus taas kiusaaminen voi olla satunnaisempaa ikävää käyttäytymistä tai osaamattomuutta vuorovaikutustaidoissa.”

Koulun aikuisten tietoon tulleet tapaukset eivät aina ole mustavalkoisia tai selviä kiusaamistapauksia. Helenius korostaa, ettei yhdenkään lapsen tuen tarvetta saa ohittaa tilanteita selvitettäessä.