Julkisten hankintojen arvo on vuosittain noin 35 miljardia euroja, josta ruuan osuus on 300 miljoonaa euroa.
Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd) vaati MT:n haastattelussa Okra-messuilla samoja eläinsuojelukriteerejä julkisiin hankintoihin kuin mitä tuottajat noudattavat Suomessa.
”Tämä on jo onnistunut Ruotsissa, miksei meilläkin”, Essayah ihmetteli.
EU:n sisämarkkinoilla yritysten pitää voida tarjota tuotteita ja palveluita julkisiin hankintoihin kaikissa EU-maissa.
Kestävyyskriteerit ovat siksi tapa käytännössä hankkia esimerkiksi lähellä tuotettuja raaka-aineita asettamalla vaatimuksia asioista, kuten antibioottien käyttö, työoikeudelliset ehdot tai kasvinsuojeluaineiden käyttö.
Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) johtava asiantuntija Annaliisa Oksanen toivoo, että Suomessa hankinnoista päättävät lisäisivät osto-osaamista ja vuoropuhelua tuottajien kanssa.
Maatalouden kannalta on tärkeää, että hankintayksiköt ovat tietoisia ja osaavat ottaa huomioon elintarviketurvallisuuden, ympäristövaikutukset ja sosiaalisen vastuun.
”Hankinnoissa on aina mahdollista asettaa kestävyysnäkökohtia vaatimuksiksi lihatuotteiden hankinnassa. Hankinnoilla voidaan edistää ympäristön ja ilmaston kannalta kestävää lihantuotantoa ja eläinten hyvinvointia.”
”Hankintalaki on ’vain’ prosessilaki, ei sen avulla voida myöskään sivuuttaa kansallisia esimerkiksi elintarviketurvallisuuteen liittyviä säännöksiä, se ei ole mikään ohituskaista.”
”Kun tehdään tarjouspyynnöt fiksusti, voidaan kriteerejä nostaa esiin.” Annaliisa Oksanen
Ruotsissa julkisten elintarvikehankintojen kriteerit on laadittu yhteistyössä alihankkijoiden, tukkukauppiaiden ja maanviljelijöiden keskusliiton LRF:n kanssa, Oksanen kertoo.
”Siellä on myös hyvin aktiivinen vuoropuhelu markkinoiden kanssa, joka mahdollistaa laajan tuen hankinnoissa.”
Upphandlingsmyndighten.se-sivustolla on kriteerit-wizard, jossa jokainen voi nähdä, mitä kestävyyskriteereitä voi käyttää kaikkeen palveluista lihatuotteisiin.
”Kun tehdään tarjouspyynnöt fiksusti, voidaan kriteerejä nostaa esiin, sen ei tarvitse olla monimutkaista. Markkinavuoropuhelussa ostajat voisivat keskustella tuottajien kanssa näiden potentiaalista”, Oksanen ehdottaa.
”Se, että nostetaan turvalliseen lihantuotantoon ja tuotteiden kuljetukseen liittyviä vaatimuksia tarjouspyyntöihin, ei tarkoita lain kiertämistä ja kikkailua. Bulkkilihan tuonti Aasiasta ei ole kenenkään etu.”
Järkevillä hankinnoilla olisi Oksasen mukaan oma taloudellinen hyötymerkitys alkutuotannolle.
”Ei se ainakaan missään nimessä heikentäisi sitä.”