Antti Kaikkonen kritisoi pitkän jännevälin rakennuksille ehdotetun turvallisuusarvioinnin hintaa (MT 6.2.).
Vanhasta laajarunkoisesta rakennuksesta ehdotuksen mukaisen arvion tekeminen niin, että arvioija voi todella seisoa hyvällä omallatunnolla sen takana, on erittäin vaativa tehtävä.
Vaaditaan yliopistotasoista rakennusten lujuuslaskelmien osaamista, pitkää kokemusta rakennusten kuntotutkimuksista, perehtymistä suunnitelmiin, perusteellista tutkimusta paikan päällä ja mahdollisesti näytteenottoa ja laboratorioanalysointia.
Kun näiden useiden vaativien yksittäisten tehtävien kustannukset arvonlisäveroineen lasketaan yhteen, päädytään varmasti vähintään artikkelissa esitettyyn summaan.
Mielestäni 6 000 euroa kuulostaa jopa halvalta hinnalta asiantuntijatyöstä. Kun huomioidaan verotus, sivukulut ja kaikki lakisääteiset vaatimukset, asiantuntijalle jää työstä lopulta murto-osa.
Aiemmin tehtyjen virheiden etsiminen jälkeenpäin on aina vaativaa ja kallista.
Miten tähän on jouduttu? Rakennusvalvonta on Suomessa ikään kuin valvonut asioita, mutta käytännössä ilmeisesti seurannut sivusta katseella. Miksi?
Markku Niemi