Thaimaalaisiin marjanpoimijoihin kohdistunutta ihmiskauppaa käsitellään korkeimmassa oikeudessa
Marjanpoimijoiden asuminen oli surkeasti järjestetty eikä työstä jäänyt käteen palkkaa juuri mitään.
Korkeimmassa oikeudessaa kysymys on rangaistuksen määräytymisestä ja siitä, syyllistyikö yrittäjä yhteen vai 26 erilliseen ihmiskaupparikokseen. LEHTIKUVA / Vesa MoilanenKorkein oikeus (KKO) on myöntänyt valituslupia rikosasiassa, joka koskee thaimaalaisten marjanpoimijoiden kohtelua keskisuomalaisella marjatilalla vuonna 2016. Vaasan hovioikeus katsoi aiemmin, että marjayrittäjä syyllistyi ihmiskauppaan, kun se teetti poimijoilla pitkiä työpäiviä lähes palkatta sekä pani heidät asumaan olosuhteissa, jotka eivät olleet sopivat ihmisten majoittamiselle.
Yritys oli värvännyt Thaimaasta yli 200 marjanpoimijaa, joista 26:n osalta tapahtumat etenivät oikeuteen. Yrittäjä tuomittiin vuoden ja neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Lisäksi hänet määrättiin maksamaan uhreille yli 200 000 euroa menetettyjä ansioita ja muita korvauksia.
Vaikka suurin osa poimijoista keräsi 2 000–3 000 kiloa marjoja, he eivät tienanneet työstään juuri mitään. Oikeuden mukaan yritys peri heidän marjatileiltään kohtuuttomia kuluja sekä lyhennyksiä matkalainasta, vaikka poimijat eivät olleet antaneet siihen suostumustaan.
"(Uhreilla) ei ole ollut käytännöllisesti katsoen lainkaan rahaa välttämättömien perustarpeidensa tyydyttämiseen Suomessa oleskellessaan. Matkakuluista aiheutuneen velan lyhentämisvelvollisuus ja velasta muistuttaminen ovat myös vaikuttaneet siihen, että (uhrit) eivät ole katsoneet voivansa lopettaa työntekoaan ja poistua leiristä", hovi katsoi tuomiossaan.
12–15-tuntisten työpäivien lisäksi poimijat joutuivat yöpymään ahtaissa ja epäsiisteissä tiloissa. Yrittäjä majoitti heidät linja-autoihin, joissa asui 18–20 miestä ja naista samassa tilassa ilman yksityisyyttä. Terveys- ja pelastusviranomaiset totesivat tilat puutteellisiksi ja mahdollisesti terveydelle ja turvallisuudelle vaarallisiksi.
Miehen yritys myös piti poimijoiden passeja hallussaan. Hovin mukaan uhreilla ei ollut tietoa oikeuksistaan Suomessa ja he olivat täysin riippuvaisia miehestä ja leirin henkilökunnasta.
KKO:ssa kysymys on rangaistuksen määräytymisestä ja siitä, syyllistyikö yrittäjä yhteen vai 26 erilliseen ihmiskaupparikokseen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat