Nastoilla varustetuista kengistä on hyötyä liukkaalla kelillä. Kuva: Jarkko Sirkiä
Hävettääkö sinuakin, kun kaadut liukkaalla kelillä? Psykologi kertoo, miten omaa kaatuiluhäpeää voi lievittää
Häpeä on sosiaalisesti opittu tunne. Kulttuuri voi vaikuttaa merkittävästi siihen, mistä asioista, ja kuinka herkästi häpeää koetaan.
Ensimmäinen ajatus, joka tulee mieleen sillon, kun jalat lähtevät alta liukkaalla kelillä, voi olla se, näkikö kukaan omaa kompurointia. Kuva: Markku VuorikariMoni meistä miettii ensimmäisenä, mahtoikohan joku nähdä, kun kaadumme liukkaalla kelillä. Miksi ihmeessä kaatuminen sitten nolostuttaa tai jopa hävettää, kun totuus on, että kaikkihan pyllähtelevät joskus?
Psykologin mukaan kyse on siitä, että tunnemme nolostumista, kun meistä paljastuu jotakin, joka vaikuttaa minäkuvaan, jota muille haluamme välittää.
”Nolostuminen on hyvin sosiaalista: tarkistamme, että näkikö joku, haemme automaattisesti katsekontaktia, heitämme ehkä asian vitsiksi tai kuittaamme, että ei sattunut. Saatamme siis hakea heti hyväksyntää muilta”, Terveystalon psykologi ja psykoterapeutti Matti Isosävi kuvailee.
Isosävin mukaan nolostuminen on tavallinen osa arkea. Se on lievä ja ohimenevä kokemus, jonka perimmäinen tarkoitus on auttaa meitä sopeutumaan joukkoon ja toimimaan yhdessä. Useimmille meistä kaatuminen aiheuttaa juuri tällaista nolostumista.
Nolostumisen ja häpeän tunteet liittyvät molemmat sosiaaliseen koodistoon, mutta häpeä on psykologin ja psykoterapeutin mukaan syvempi sekä kokonaisvaltaisempi tunne.
”Häpeän tunne saa meidät käpertymään sisäänpäin ja vetäytymään vuorovaikutuksesta. Emme katso muita silmiin, menemme kyyryyn ja haluamme paeta paikalta. Häpeään liittyy kokemus siitä, että oma toiminta olisi rikkonut sosiaalista normia ja vaikuttaisi merkittävästi siihen, miten muut näkevät meidät”, Isosävi kertoo.
Häpeän tunnekaan ei ole vaarallinen. Isosävin mielestä meidän voi olla toisinaan hyvä vähän hävetä.
”Mutta jos ulkoisesti vähäpätöisemmätkin asiat, kuten kaatuminen, saavat tuntemaan voimakasta häpeää, voi olla hyvä pysähtyä pohtimaan asiaa. Herkkyys kokea häpeää voi liittyä esimerkiksi liian jäykkään ja kovaan vaatimustasoon”, hän painottaa.
Myös itsetunnon ongelmat altistavat tuntemaan herkemmin häpeää.
”Silloin on ankarampi itselleen, eikä kaatuminen välttämättä mahdu siihen kuvaan itsestä, minkä haluaa muille esittää. Esimerkiksi asianmukainen turhautuminen huonosti hiekoitetusta jalkakäytävästä voi kääntyäkin helpommin vihaisuudeksi itseä kohtaan”, Isosävi kuvailee.
Häpeä on sosiaalisesti opittu tunne. Kulttuuri voi vaikuttaa merkittävästi siihen, mistä asioista ja, kuinka herkästi häpeää koetaan.
”Esimerkiksi meillä Suomessa on paljon sanomattomia sääntöjä: emme anna suoraa palautetta, vaan kyräilemme, jos joku esimerkiksi etuilee jonossa. Tällainen kulttuuri voi olla omiaan eristämään yksilön ja tukahduttamaan tunteiden käsittelyä.”
Jos kaatuilu hävettää, kannattaa yrittää kerätä positiivisia kokemuksia, joissa tulee hyväksytyksi ja, jotka kumoavat aiemmat häpeänsävytteiset käsitykset itsestä ja omasta toiminnasta. Kuva: Kari SalonenHyvä uutinen on se, että haitallisesta häpeän tunteesta voi opetella eroon. Isosävi huomauttaa, että häpeä on kuitenkin hyvin haastava tunne työstettäväksi.
”Häpeän työstäminen edellyttää useimmiten positiivisia sosiaalisia kokemuksia: sellaisia, joissa tulee hyväksytyksi ja, jotka kumoavat aiemmat häpeänsävytteiset käsitykset itsestä ja omasta toiminnasta.”
Toisinaan myös esimerkiksi itsemyötätuntoharjoitukset voivat auttaa häpeän tunteen käsittelyssä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
