BRYSSEL (MT)
EU:n puutarhatilat sekä sianlihan ja siipikarjan tuottajat joutuvat tienaamaan euroja markkinoilta muita tuotantosuuntia enemmän.
Puutarhatilojen tuloista noin pari prosenttia on tukia. Sianlihan ja siipikarjan tuottajilla alle viisi prosenttia on tukia, selviää Euroopan parlamentin teettämästä tutkimuksesta.
Suomessa tilanne on samansuuntainen, sillä kasvihuonetilojen tuloista seitsemän prosenttia on tukia, laskentatoimen päällikkö Arto Latukka Luonnonvarakeskus Lukesta kertoo.
Siipikarjan tuloista Suomessa 9 prosenttia ja sikatilojen tuloista 17 prosenttia tulee tuista.
Eniten tukia saavat EU:ssa viljanviljelijät ja lihantuottajat.
Suomessa viljantuotannon tuet ovat puolet tuloista, nautatiloilla tukiprosentti on 41 sekä lampailla ja vuohilla 49.
EU:ssa tukien osuus tuloista on keskimäärin 15 prosenttia. Suomessa tukia tuloista on keskimäärin kolmannes. Osuutta lisäävät kansalliset tuet.
”Meillä maksetaan myös hintatukea, joka nostaa tukiosuutta maidontuotannossa. Sitä ei kaikilla mailla ole”, Latukka sanoo.
Suomen tiedot perustuvat Luken ylläpitämään kannattavuuskirjanpitoon. Tuet eivät sisällä investointitukia.
Tutkimuksesta selviää, että suurilla tiloilla kannattavuus on pieniä parempi. Suurilla tiloilla myös riippuvuus tuista on pienempi.
Tutkimuksessa sianlihan ja siipikarjan tuotannot on yhdistetty yhdeksi tuotantosuunnaksi, joten ero niiden välillä ei selviä. Tämä tuotantosuunta kuitenkin tuottaa viljelijälle keskimäärin parhaat tulot EU:ssa.
Yksi syy siihen on, että tässä tuotantosuunnassa on suhteellisesti enemmän kaikista suurimpia tiloja kuin muissa tuotantosuunnissa.
Tosin sianlihan ja siipikarjan tuotantosuunnassa tuottajahintojen vaihtelut ovat suurimmat.
Latukan mukaan ei kuitenkaan voi suoraan tehdä johtopäätöstä, että koon kasvattaminen johtaisi parempaan kannattavuuteen.
”Emme tiedä, milloin ja miten tilat ovat kasvaneet. Ehkä inflaatio on syönyt velat 1970-luvulla tai maat on peritty puoli-ilmaiseksi. Voi käydä päinvastoinkin.”
Itseasiassa kaikkein suurimmilla tiloilla Suomessa kaikissa tuotantosuunnissa kannattavuus on hieman pienempiä huonompi.
”Suurimmat ovat todennäköisesti investoineet vähän aikaa sitten, ja niillä on suuret korkokustannukset. Ne ovat jonkun aikaa heikommassa asemassa. Sitten ne nousevat ja jotkut toiset tilat investoivat vielä suuremmiksi”, Latukka sanoo.
Lfa-alueilla tulot ovat EU:ssa tuista huolimatta muita alueita pienempiä.
EU-maiden maataloustyöntekijöiden palkkakustannuksissa on suuria eroja. Yksi selitys on suuret elintasoerot, mutta esimerkiksi Saksassa ja Belgiassa tuntikulut ylittävät juuri kymmenen euroa.
Suomessa työntekijän palkkamenot sivukuluineen ovat noin 14 euroa tunnissa. Korkeammat kustannukset ovat Tanskassa, Ruotsissa ja Hollannissa.
Paljon riippuu työtehtävistä ja koulutuksesta.
”Jos työntekijä poimii marjoja, ei se paljoa vaadi. Sen sijaan lomitustyö robottinavetassa tai suuren navetan pyörittäminen on aika vaativaa työtä. On mahdollista, että Tanska on ulkoistanut halvan palkkatason työt muualle. He ovat esimerkiksi olleet läsnä Ukrainassa.”
Aimo Vainio