Tutkijat Vesa Ruusila ja Ilpo Kojola kyseenalaistavat tietoni petojen pannoituksen aiheuttamista ongelmista (MT 20.3.). He toteavat, että metsästäjien täyttämissä kaatolomakkeissa ei ole ollut mainintoja pannan aiheuttamista ongelmista.
Tähän tietoon uskon täysin. Tässä lomakkeessa ilmoitetaan vain viranomaisten vaatimat tiedot: luvan saaja, ampuja, ampumapaikka, kaatopäivä, saaliin paino, metsästäjien lukumäärä ja kuvaus metsästystapahtumasta.
Lomakkeessa ei ole kohtaa, missä arvioitaisiin eläimen ulkoista kuntoa.
Tutkijat todistelevat, ettei mistään päin maailmaa ole kuulunut mitään pannoituksen aiheuttamista ongelmista.
Samassa MT:n numerossa oli uutisjuttu, kuinka Ruotsissa eläinlääkäri oli todennut lähetinpannan hanganneen suden kaulan ihon rikki. Ongelmien salailullako tavoitellaan meidän metsästäjien luottamusta?
Kysyin erikoistutkija Kojolalta, miten karhun käytökseen vaikuttaisi mahdollinen kaulan alla tulehdustilassa oleva märkivä haava.
Hän vastasi: ”Ilman muuta se tekisi karhun hyvinkin ärtyisäksi.”
Väitänkin Orivedellä ammutun karhun käytöksen selittyvän pannan aiheuttamasta tuskasta. Onneksi pantaa karhulta poistettaessa oli läsnä todistajia, jotka näkivät haavan olleen täysin pannan alla pannan suuntaisesti.
En voi ymmärtää petotutkijoiden tulkintaa. Luottamus ja yhteistyö olisi tärkeää petopolitiikassa. – Se vaatisi rehellisyyttä ja avoimuutta.
Antti Tarkkala
Orivesi
En voi ymmärtää petotutkijoiden tulkintaa. Luottamus ja yhteistyö
olisi tärkeää petopolitiikassa.«