Turvapaikanhakijoita ajetaan ahtaalle nyt koko EU:ssa − malli näyttää ja kuulostaa tutulta

Sisäasioista vastaava komissaari, itävaltalainen Magnus Brunner sen sanoi saksalaiselle Frankfurter Allgemeine Zeitungille:

”Jos me demokraattisen keskustan puolueet emme uskalla tarttua tähän ongelmaan, menetämme täysin kansalaisten luottamuksen.”

Ongelma, jota kaikki eivät edelleenkään suostu sellaiseksi myöntämään, on EU-alueelle suuntautuva pakolaisuus kaikkine lieveilmiöineen. EU-komissio yrittää nyt vastata haasteeseen palautusasetuksella. Ainakin paperilla se näyttää siltä, että ongelmaan todella tartutaan.

Yhden maan kielteinen turvapaikkapäätös halutaan muuttaa koko Schengen-aluetta koskevaksi. Palautuspäätöksen saaneiden oikeuksia on tarkoitus rajoittaa ja velvoitteita lisätä huomattavasti.

Jos palautettava ei tee yhteistyötä viranomaisten kanssa ja yrittää paeta, häntä voidaan pitää pidätettynä jopa kaksi vuotta. Jo pelkkä epäily rikoksista voi johtaa nopeutettuun pakkopalautukseen.

Komissio esittää lisäksi, että kolmansiin maihin perustetaan ”palauttamiskeskuksia”. Niihin siirrettäisiin karkotuspäätöksen saaneet odottamaan palautusta joko lähtömaahan tai turvalliseen kolmanteen maahan.

Siirrot eivät koskisi alaikäisiä eivätkä lapsiperheitä. Vielä ei tiedetä, mihin keskuksia perustetaan ja mikä niiden oikeudellinen status on.

Vuonna 2023 lähes puoli miljoonaa laittomasti EU-alueella oleskelevaa maahanmuuttajaa sai karkotuspäätöksen. Vain joka viides heistä poistui EU:n alueelta. Kun samaan aikaa turvapaikan saaneiden kotouttaminen aiheuttaa yhä enemmän ongelmia ja ulkomaalaistaustaisten väkivallanteot lisääntyvät, on selvää, että poliittinen paine palautusten vauhdittamiseksi kasvaa jäsenmaissa.

Suomen säätämää rajaturvallisuuslakia, jolla vastattiin Venäjältä tulevaan välineellistettyyn maahanmuuttoon, kauhisteltiin niin Suomessa kuin muissakin jäsenmaissa. Ja kauhistellaan edelleen. Siitä huolimatta Puolassa, Italiassa, Hollannissa, Tanskassa ja viimeisimpänä Saksassa on liikuttu samaan suuntaan. Nyt myös komissio vastaa huutoon samalta maistuvilla eväillä.

Kiristyvä politiikka koettelee voimassa olevan EU-lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten rajoja. Tällä perusteella vasemmisto ja vihreät yrittävät taklata uudistuksia sekä kansallisesti että EU-parlamentissa.

Suomessa SDP poikkesi tästä rintamasta, kun rajaturvallisuuslakia säädettiin. Saksassa uusi tuleva liittokansleri, kristillisdemokraatti Friedrich Merz taivuttelee sikäläisiä demareita samaan käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa.

Ei ole pelkästään mahdollista, vaan pikemminkin todennäköistä, että EU-parlamentin suurin ryhmä, keskustaoikeiston EPP, johon Suomen kokoomus ja Saksan kristillisdemokraatit kuuluvat, yrittää runnoa komission esityksen läpi parlamentin laitaoikeiston tuella.

EU on korjausliikkeensä kanssa vääjäämättä pahasti myöhässä. Ongelmien on annettu kärjistyä vuoden 2015 pakolaiskriisistä lähtien. Parhaassakin tapauksessa komission esitys muuttuu sitovaksi asetukseksi vasta vuoden päästä kesällä ja pykälien jalkauttaminen käytäntöön voi sen jälkeen viedä vielä vuosia.

Pahimmassa tapauksessa käy juuri niin kuin itävaltalaiskomissaari Brunner varoitti: iso osa eurooppalaisista menettää ulkomaalaisasioissa tyystin ja lopullisesti luottamuksensa maltillisen keskustan poliittisiin päätöksentekijöihin.