Pommerin sota muistetaan Suomessa perunasta. Enempää sodasta ei yleensä tiedetä.
Ruotsin Preussia vastaan 1757–1762 käymä Pommerin sota ei kuulu sotahistorian kunniakkaimpiin. Sotilailla oli kehnot varusteet, hyökkäyssotaa ei osattu ja sodanjohto vaihtui sodan aikana neljä kertaa. Kulkutaudit veivät miehiä eikä taistelumoraalissa ollut kehumista.
Ruotsin armeija juuttui sodan ajaksi Saksan pohjoisosiin. Se oli onni, sillä perunanviljely oli Preussin kuninkaan erityissuojeluksessa.
Siemenpottujen lisäksi kotiutuvat joukot toivat mukanaan viljelyosaamista. Perunan eli maapäärynän viljely levisi herraskartanoista tavallisen kansan tietoisuuteen.
Ensimmäinen suomeksi käännetty perunanviljelyopas ilmestyi vuonna 1729. Teoksessa ruotsalainen kauppaneuvos Alström esittelee ”potatoesten” kasvatusta. Tietonsa hän oli hankkinut Englannista ja Irlannista ja myös kolmivuotisen ”oman coettelemuksen cautta täällä Ruotzis”.
Irlannissa perunasta muodostui kasvavan väestön tärkein ravinnonlähde 1700-luvulla. Vuonna 1845 perunarutto tuhosi saaren perunasadon. Seurasi nälänhätä, jonka seurauksena Irlannin väkiluku laski kahdeksasta miljoonasta viiteen.
Meillä perunansyönti oli huipussaan 1950-luvulla. Silloin suomalainen söi keskimäärin yli 180 kiloa perunaa vuodessa. Nykyisin pottua kuluu vain kolmasosa tuosta.
TOPI LINJAMA