Suomalaisten kuva kehityksestä ja köyhistä maista kaipaa päivitystä

"Kun kehitysmaa saa isoja luonnonvaroja, voi olla siunaus tai kirous, miten niitä hallitaan. Miten se tuottaa usealle sukupolvelle hyötyä eikä niin, että kahmitaan mahdollisimman nopeita voittoja", ulkoministeriön osastopäällikkö Satu Santala pohtii.

Tilanne on ajankohtainen muun muassa Mosambikissa.

Norjaa on usein käytetty suoranaisena esikuvana varojen pitkäjänteisessä ja oikeudenmukaisessa käytössä. Afrikassa esimerkiksi mainitaan hänen mukaansa usein Botswana.

Kehitysmaiden omat luonnonvarat nostetaan usein esiin, kun halutaan kritisoida julkisesti rahoitettavaa kehitysyhteistyötä. Toisaalta on niitä, joiden mielestä köyhempien maiden auttaminen on luonnollista eikä vilpitöntä auttamishalua saa kyseenalaistaa.

Santala toivoisi monipuolista keskustelua kehityspolitiikasta enemmän.

"Helposti keskustelu menee juupas eipäs -linjalle ikään kuin julkisesti rahoitettava kehitysyhteistyö olisi joko kokonaan huonoa tai kokonaan hyvää”, hän sanoo. ”Ääripäiden välissä on paljon sävyjä.”

”Miten voisimme tehdä sellaista kehityspolitiikkaa, josta suomalaiset voivat olla ylpeitä? Se on minulle työssäni tärkeä ajatus”, sanoo syyskuun alussa kehityspoliittisen osaston johdossa aloittanut Santala.

Pitkän linjan virkamies palasi kotimaahan toimittuaan kolme vuotta Pohjoismaiden ja Baltian edustajana Maailmanpankin johtokunnassa.

Kehitysajattelu on Santalan mukaan muuttunut enemmän kuin moni suomalainen osaa mieltää. Se kertoo myös siitä, ettei viestintä ole välttämättä ollut oikeanlaista.

”Kehitysyhteistyö nähdään aika usein kaivojen rakentamisena, jota se toki on. Mutta se on myös laajemmin asioiden ratkaisemista yhdessä kehitysmaiden ihmisten kanssa.”

Hyvin köyhätkin maat ovat viime vuosina lähteneet rakentamaan sosiaaliturvaa, ja siitä on hyviä kokemuksia, hän toteaa.

"Tulonsiirrot voivat olla ihan pieniä. Ne voidaan vaikka sitoa siihen, että lapset käyvät koulussa ja äidit terveystarkastuksissa. Köyhät perheet käyttävät ne erittäin järkevästi."

"Monissa maissa tukiaiset ovat isoja syöppöjä. Voidaan esimerkiksi tukea fossillisen energian käyttöä, mikä hyödyttää selvästi enemmän rikkaita."

Valtion budjettiin voi hänen mukaansa tulla siten jopa säästöjä, jos yhtä aikaa onnistutaan kohdentamaan tuet niitä todella tarvitseville ja rakentamaan verotusta. Suomi tukee verotusjärjestelmien kehitystä muun muassa Tansaniassa.

Lisäksi tärkeää on luonnollisesti veronkierron ja haitallisen verovälttelyn kitkeminen, mikä ei suinkaan koska vain köyhiä maita, Santala huomauttaa.

Lue keskiviikon MT:stä laaja haastattelu kehityspolitiikasta sekä myös Satu Santalan kokemuksista Maailmanpankista.

Lue aiemmin ilmestyneitä:

Suomalaisten eläkeyhtiöiden varoja valuu veroparatiiseihin

Mosambik rajoittaa laittomia hakkuita estämällä raakapuun viennin

Sambian tuottajajärjestöltä peritään takaisin kavallettuja kehitysyhteistyövaroja