Suomessa tehtiin päätös, joka suojaa meitä monen Keski-Euroopan maan kohtalolta − näin kaukolämpö ja sähkö voittivat kaasun
Kaukolämmön osuus koko Euroopan lämmityksestä on pieni, vain reilu kymmenesosa.
Suomen lämmitysratkaisun taustat löytyvät sekä historiallisista tilanteista että maantieteestä. Kuva: EU2016 SK, Sanne Katainen, Kari Salonen, Vesa Marjanen / Energiateollisuus ryMeillä Suomessa lämmitysratkaisut ovat hieman erilaisia, jos niitä verrataan vaikkapa Keski-Eurooppaan. Siinä missä vaikkapa Saksassa suuri osa kodeista lämpiää kaasulla, meillä Suomessa suositaan keskuslämmityksessä kaukolämpöä ja sähkölämmitystä. Monet Keski-Euroopan maat ovatkin paljon Suomea heikommin suojassa mahdolliselta kaasupulalta. Ratkaisun taustat löytyvät sekä historiallisista tilanteista että maantieteestä.
Työ -ja elinkeinoministeriön energiaosaston ylijohtaja Riku Huttunen huomauttaa, että ratkaisun taustalla vaikuttaa jo lähtökohtaisesti se, ettei meillä Suomessa ole omaa maakaasua, toisin kuin Keski-Euroopassa.
Kun kaukolämpöverkkoja alettiin rakentaa 1950-luvulla, ei Huttusen mukaan edes ollut varsinaisesti vaihtoehtona, että kuluttajille tuotaisiin kaasua lämmityskäyttöön. Neuvostoliitto aloitti kaasun viennin 1970-luvun puolivälissä. Tässä vaiheessa Suomeen oli jo rakennettu kaukolämpöverkot käytännössä valmiiksi.
Maakaasu ei edes ollut realistinen vaihtoehto lämmitykseen oikeastaan missään vaiheessa.
”Se olisi ollut hankala ajatellakaan varsinkaan siihen aikaan laajamittaisella tavalla”, Huttunen pohtii.
Esimerkiksi Keski-Eurooppa on varsin tiheästi asuttua aluetta. Näin ollen kaasuverkoston rakentaminen taloihin on järkevää. Suomessa taas asutus on etenkin menneinä vuosikymmeninä ollut varsin harvaa.
”Kun on rakennettu sähköverkkoa, sähkö on ollut se keskeinen lämmitysmuoto perinteisen puunpolton rinnalla”, Huttunen sanoo.
Sähkölämmitystä on siis suosittu siellä, missä muita lämmitysmuotoja ei ole ollut saatavilla.
”Ne ovat varmaan olleet enemmän tai vähemmän talon miehet, jotka ovat siitä lämmityksestä huolehtineet ikään kuin käsityönä”, Huttunen sanoo.
Kuten tiedämme, Suomessa on jo pitkään ollut puunjalostusteollisuutta. Energiateollisuuden energiantuotannosta vastaava johtaja Jari Kostama kertoo, että puunjalostusteollisuuden piirissä ymmärrettiin sähkön ja lämmön yhteistuotannon merkitys, ja siellä yhteistuotanto alkoi jo ennen toista maailmansotaa.
Myöhemmin puunjalostusteollisuuden opit otettiin käyttöön myös kaupungeissa, kun niihin alettiin rakentaa sähköä ja lämpöä tuottavia laitoksia.
”Sillä tavalla kaukolämpö sai aikamoisen jalansijan Suomessa”, Kostama kertoo.
Vaikka kaukolämpö ja sähkö ovat meillä hallitsevia lämmöntuotantomuotoja, on myös meillä käytetty kaasua lämmitykseen, joskin hyvin pienimuotoisesti.
Kostama nostaa esimerkeiksi Haminan. Kaiken kaikkiaan kaasulämmityksen piirissä on meillä ollut vain muutama tuhat taloa.
Koko Euroopan tasolla tilanne on poikkeuksellinen, sillä maanosan tasolla kaukolämpö on jäänyt kaasun jalkoihin. Kaukolämmön osuus koko Euroopan lämmöntuotannon määrästä on arviolta noin 12 prosenttia.
Keskeisessä roolissa Suomen kaukolämpöratkaisun taustalla ovat olleet Helsingin sähkölaitoksen toimitusjohtajana vuoteen 1969 saakka toiminut Unto Rytkönen ja kaukolämpötoimintaa vetänyt Unto Kilpinen.
Malli suomalaiseen kaukolämpörakentamiseen ja tekniikkaan haettiin ehkä hieman yllättäen Tanskasta, jossa kaukolämpöä on ollut paljon Suomea pidempään. Rytkönen ja Kilpinen kävivät opiskelemassa kaukolämpöasioita Tanskassa, ja toivat oppinsa Suomeen.
- Osaston luetuimmat
