Ukkonen palasi hiljaisen kesäkuun jälkeen − viime kuussa salamoi vain puolet normaalista

Kesäkuun pitkien hellejaksojen jälkeen ukkoskuurot rantautuivat jälleen Suomeen viime viikolla.

Ukkoset edustavat paluuta normaaliin, sillä kesäkuussa maasalamoita havaittiin Ilmatieteen laitoksen mukaan vain noin 19 000 kappaletta. Tämä on noin puolet keskimääräisestä kesäkuun salamamäärästä.

Suomessa ukkoskausi kestää tavallisesti toukokuun alusta syyskuun loppuun saakka, kertoo Ilmatieteen laitos. Tuona aikana ukkosia on noin 100 päivänä jossakin päin maata.

Aikaisemminkin ukkosia voidaan nähdä, sillä lämpö luo edellytykset ukkosen synnylle. Auringon siunaama huhtikuu voikin tuoda mukanaan ukkosrintaman.

Talvella ukkoset ovat juuri lämpötilan alhaisuuden takia todella harvinaisia. Silti niistäkin saadaan havaintoja lähes joka talvi.

Suomessa ukkosten tilastoinnilla on pitkät perinteet, joskaan aina käytössä ei ole ollut yhtä tarkkoja laitteita kuin nykyisin. Ilmatieteen laitos ja sen edeltäjät ovat keränneet ukkoshavaintoja vuodesta 1887 lähtien. Alkuun tiedot olivat havainnontekijöiden merkitsemiä ukkospäivähavaintoja ja vahinkokuvauksia.

Vuonna 1960 käyttöön otettiin automaattiset salamanlaskijat, jotka havaitsevat salamoiden synnyttämiä sähkömagneettisia signaaleja reilun 10 kilometrin säteellä.

Ilmatieteen laitoksen ensimmäinen salamanpaikannin hankittiin 1984. Paikantimella saadaan tietoa yksittäisen iskun paikasta ja esiintymisajasta.

Tilastojen perusteella vuosien varrella runsaimmin on salamoinut maan länsiosissa, etenkin Pohjanmaalla.

Ilmastonmuutos vaikuttaa Ilmatieteen laitoksen mukaan myös Suomen ukkosiin. Toistaiseksi tutkimustulosten perusteella ukkosten lukumäärä ei muutu juurikaan, mutta voimakkaimpien ukkosten esiintyminen korostuu.

Syksyn lähestyessä koittaa pian myös syysmyrskyjen aika.

Suomessa myrskyksi sanotaan Ilmatieteen laitoksen määritelmän mukaan tilannetta, jossa 10 minuutin keskituulen nopeus ylittää 21 metriä sekunnissa. Myrskyisin aika on loppusyksyllä ja talvella.

Rajuilmat ovat puolestaan ukkospilviin liittyviä rajuja, usein lyhytkestoisia ja paikallisia ukkospuuskia.

Valtaosa myrskyjen aiheuttamista tuhoista johtuu kaatuneista puista. Kaatuessaan puut tukkivat teitä, vahingoittavat omaisuutta ja aiheuttavat katkoksia sähkönjakeluun sekä verkkoliikenteeseen.

Merkittävästi puita alkaa kaatua tuulennopeuden saavuttaessa 20 metriä sekunnissa, mutta yksittäisiä puita voi kaatua jo nopeuden ollessa 15 metriä sekunnissa.

Jos tuulen nopeus saavuttaa 28 metriä sekunnissa, kevytrakenteiset ulkorakennuksetkin voivat siirtyä paikoiltaan.

Hirmumyrskystä aletaan puhua silloin, kun tuulennopeus on vähintään 33 metriä sekunnissa. Näin voimakkaita tuulia ei Suomessa kuitenkaan ole mitattu kuin yksittäistapauksissa.

Ilmatieteen laitos kokoaa myös listaa merkittävistä myrkyistä ja rajuilmoista.

2000-luvun myrskyissä ja rajuilmoissa ehtona listalle pääsyssä on, että vähintään jokin näistä kriteereistä täyttyy: tilanteesta on aiheutunut vähintään 1 000 pelastustoimen tehtävää, sähköttömiä talouksia on ollut vähintään 100 000 tai puustotuhoja on aiheutunut vähintään 0,5 miljoonaa kuutiometriä.

2000-luvun aikana listalle on päässyt 23 nimeä, tuoreimpana vuoden 2021 kesäkuun Aatu-myrsky.

Nimiä myrskyille annetaan silloin, kun myrskytuulista tai -tuhoista on saatu havaintoja. Nimeämisellä pyritään antamaan huomioarvoa vaaralliselle sääilmiölle.