EU:n budjettipäätös on piristysruiske Itä- ja Pohjois-Suomelle – "Ei ole Suomen etu, jos alueemme jää kilpailukyvyssä jalkoihin"
Suomen neuvottelemasta 500 miljoonan euron kirjekuoresta viidennes on korvamerkitty harvaan asutetuille alueille.
Vapon aktiivihiilitehtaan peruskivi muurattiin viime syksynä Ilomantsissa. Kuvassa Vapon liiketoimintajohtaja Jaakko Myllymäki, kunnanjohtaja Marjut Ahokas, entinen pääministeri Antti Rinne, projektipäällikkö Markku Ojansuu, kansanedustaja Hannu Hoskonen ja Vapon toimitusjohtaja Vesa Tempakka. Kuva: Lari LievonenItä-Suomen maakuntajohtajat ovat tyytyväisiä Suomen neuvottelutulokseen EU:n aluekehitysvaroista.
EU-huippukokouksessa Suomi sai Itä- ja Pohjois-Suomen harvaan asutuille alueille sadan miljoonan euron kirjekuoren ensi vuonna alkavalle seitsemän vuoden budjettikaudelle.
”Olemme ottaneet päätöksen positiivisesti vastaan. Asiat menivät, kuten pitikin ja Suomi neuvotteli niistä asioista, mistä pitikin. Hallitusohjelmassa on ollut esillä se, että tukien pysyvyys pyritään turvaamaan harvaan asutuilla alueilla”, Pohjois-Savon maakuntajohtaja Marko Korhonen sanoo.
”Aluekehitysvaroja on tulossa Suomelle 1,6 miljardia, josta itäiselle ja pohjoiselle Suomelle on korvamerkitty 460 miljoonaa euroa harvaan asuttujen alueiden niin sanottua NSPA-tukea.”
Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntiin tukea on tulossa vielä korvamerkittyä pottia enemmän. Valmistelu aluetukien rahanjaosta aloitetaan kansallisesti syksyllä, ja myös muilla alueilla on kiinnostusta tuelle. Aluetukia on mennyt perinteisesti yliopistoille ja ammattikorkeakouluille sekä yritysten innovointiin.
”Suomen sisällä saa tapella, miten tuet jaetaan. Mutta jos Brysseliä katsoo, niin signaali on selvä: aluetukien päätarkoitus on se, että syrjäiset alueet pystyvät tarjoamaan parastaan yritystoiminnassa ja että alueelliset erot kaventuvat. Ei ole Suomen etu, jos alueemme jää kilpailukyvyssä jalkoihin”, Korhonen toteaa.
Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja Risto Poutiainen uskoo, että harvaan asutut alueet ovat vahvoilla aluekehitysvaroja jaettaessa.
”Meille tuli selkeä lisäys korvamerkittyyn harvan asutuksen tukeen nykyiseen ohjelmakauteen verrattuna. Toivotaan, että painotus Itä- ja Pohjois-Suomelle pysyisi myös rakennerahastojen tukia jaettaessa.”
Poutiainen iloitsee päätöksestä, jossa EU-tuki asukasta kohden nousee harvaan asutuilla alueilla 30:sta 40 euroon.
”Tavoitteenamme on, että EU-tukia voidaan käyttää yritystukien sekä osaamisen vahvistamisen lisäksi yritystoimintaa tukevaan infrastruktuuriin ja maaseudun laajakaistan kehittämiseen.”
Aluekehitysvarojen kohteet määritellään sekä maakuntien omien tavoitteiden että EU:n vaatimusten pohjalta.
”Toistaiseksi komissio ei ole suhtautunut innostuneesti infrahankkeisiin. Komission ajatuksena on, että Suomi on niin kehittynyt, ettei niille ole tarvetta, vaan rahaa tulisi ohjata pikemminkin osaamisen ja yritysten yleisen toiminnan kehittämiseen”, Poutiainen selventää.
Tutkimusrahoituksen lasku EU-komission alkuperäisestä esityksestä on Korhosen mukaan harmillista. Aluekehitysvaroilla voidaan kuitenkin paikata mahdollista lovea.
”Aluekehityksen elinvoima lähtee tutkimuksesta ja koulutuksesta. Vaikka tutkimusrahoituksen määrä pieneni komission esityksestä, aluekehitysrahaa menee varmasti oppimisympäristöjen ja koulutuksen kehittämiseen. Aluekehitysvaroissa on paljon yhtymäpintoja tutkimusrahoituksen kanssa.”
Aluetukien lisäksi maakunnissa odotetaan ilmastoystävällistä teollisuutta vauhdittavaa oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa.
Suomi on saamassa EU:n oikeudenmukaisen siirtymän kautta ilmastorahoitusta muun muassa hiili-intensiivisen teollisuuden uudistuksiin ja energiaturvetuotannosta luopumiseen. Suomen saanto on vielä auki.
”Vapolla on rakenteilla aktiivihiilitehdas Pohjois-Karjalassa. Se on esimerkki toiminnasta, jota tarvitaan, kun energiaturpeessa siirrytään muihin käyttömuotoihin. Turpeella on edelleen huoltovarmuuden osalta tärkeä asema, ja kunnat tarvitsevat tarpeeksi tukea rakennemuutokseen. Haluamme olla aktiivisesti mukana neuvottelemassa siinä, mihin rahaa maakunnissa kohdennetaan", Poutiainen kertoo.
Ehtona ilmastorahalle on, että jäsenmaiden on ohjattava unionin budjetista saatavia aluetukirahojaan vähintään puolitoistakertaisesti kokonaispottiin mukaan.
”Ilmastolla ei ole budjetissa enää omaa sarakettaan, vaan se tulee kaikkien sisältöjen kautta vahvasti mukaan”, Korhonen sanoo.
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat