Yliopistot ja korkeakoulut tuottavat monenlaisia tutkimuksia. Olisiko syytä tutkia, kuinka moni omaishoitaja palaa loppuun ja päättää hoitosuhteen oman käden kautta.
Onko aihe liian arka tutkittavaksi ja poliitikkojen omalletunnolle, kun sotesoppa jatkaa kiehumistaan ja vanhuspalvelulakia pannaan täytäntöön?
Vanhuksen hoitaminen kotona jää usein aviopuolison kontolle, joka itsekin alkaa olla yhtä huonossa kuin hoidettavansa. Usein molempia vaivaa muistisairaus, joka tulehduttaa välejä ja tekee elämästä huonoa, ei enää elämisen arvoista.
Ruoka, jota kotisairaanhoito yrittää järjestää, tulee kaksi kertaa viikossa jääkaapissa säilytettäväksi ja mikrossa lämmitettäväksi, jolloin siitä viimeisetkin vitamiinit häviävät.
Kahdeksankymppinen omaishoitaja joutuu kokin asemaan, vaikkei ole tarvinnut elämänsä aikana keittiössä askarrella. Ensin äiti, sitten vaimo, tyttäret ja miniät ovat pitäneet huolen, ettei tuon miehen tarvitse tulla keittiötä sotkemaan.
Elä nyt tässä arvokasta elämää, vanhuutta, jota vanhuspalvelulain piti helpottaa. Lapsuuden aikana kuullut tarinat Iisalmen Pölkkyinniemestä ovat nousseet mieleen.
Julkisen ja yksityisen terveydenhuollon välillä lääkäriä etsiskellessä menee rahat ja mielenterveys, kun tietokoneetkaan eivät edes keskustele keskenään. Monella 24/7-elämää elävällä omaishoitajalla alkaa olla vitsit vähissä!
82-vuotias omaishoitaja
Helsinki, Kangasniemi
Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä.