Runsaspäästöisiä turvealueita on Suomessa vähintään sata tuhatta hehtaaria. Eniten niitä on Pohjanmaan länsiosissa.
Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja Metsäntutkimuslaitos eli nykyisen Luonnonvarakeskus selvittivät turvevaroja neljä vuotta sitten.
Tutkitut suot olivat ojitettuja suopeltoja ja metsitettyjä soita. Niiden yhteisiä ominaisuuksia olivat ravinteikas kasvupaikka, ravinteiden epätasapaino ja suuret kasvihuonekaasupäästöt. Metsiksi ojitetut turvemaat olivat vajaatuottoisia, ja niissä oli hieskoivuvaltainen ja heikko puusto.
Tutkimukset tekivät tutkijat Sanni Väisänen Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta sekä Niko Silvan Metsäntutkimuslaitoksesta.
Tutkimuksen mukaan tuotantoa kannattaa suunnata runsaspäästöisille alueille. Kasvihuonekaasut vähenevät kolmanneksen verrattuna kivihiileen.
Turvetuotannon jälkeen puusto kasvaa turvekerroksen ohenemisen vuoksi alkutilannetta paremmin ja sitoo hiilidioksidia enemmän, tutkimuksessa todetaan.
Jotta turvetuotannon päästöjä voitaisiin vähentää nykyisestä, on huolehdittava tehokkaasta biomassan kasvusta turvetuotannon jälkeen, lyhennettävä tuotantoaikaa ja minimoitava kentille jäävän turpeen määrä.
Jouko Kyytsönen