Kilpailu maailman luonnonvaroista on saanut useat kansainväliset suuryhtiöt kiinnostumaan Suomen maaperän mineraalivarannoista.
Kiinnostus on ymmärrettävää, koska kansainvälisissä tutkimuksissa maamme on menestynyt loistavasti vertailtaessa yhtiöiden mahdollisuuksia menestyä kaivostoiminnassa. Suomi tarjoaa koulutettua ja osaavaa työvoimaa, ja yhteiskunnan toimijat tukevat avokätisesti kaivosyhtiöiden toiminnan aloittamista.
Vastineeksi kaivosyhtiöiden toivotaan tarjoavan työtä ja verotuloja. Valitettavan usein yhtiöiden puheet ovat osoittautuneet liioitelluksi, kuten Talvivaaran surullinen esimerkki osoittaa.
Ikävintä kaivospolitiikassamme on lyhytnäköisyys. Mineraalivarat yritetään hyödyntää mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti, jolloin tuleville sukupolville ei jää muuta kuin toiminnasta aiheutuneet haitat.
Myös kaivostoiminnan
haittavaikutuksista kärsivien
asukkaiden ja alueiden
huomioiminen on toteutettu kaivoslaissa huonosti.
Ikivanhaan valtausoikeuteen perustuvan malminetsintäluvan perusteella maanomistaja ei voi estää kaivoksen tulemista mailleen.
Lisäksi kaivostoiminnan haitoista maksetut korvaukset maanomistajille ovat minimaalisia, ja pahimmissa tapauksissa kaivostoiminta vaikeuttaa alueen muita elinkeinoja ja aiheuttaa vakavia ympäristöhaittoja.
Kaivoslakiin tulisi tehdä muutoksia, jotka rajoittaisivat paremmin yhtiöiden malminetsintälupia ja antaisivat paikalliselle väestölle todellisia mahdollisuuksia elinympäristönsä muutoksiin.
Lakia olisi muutettava jo kaivosteollisuuden itsensä takia. Nykyisellään kestämättömällä pohjalla toimivilla yrityksillä ei ole kansalaisten yleistä hyväksyntää.
Valta maaperämme rikkauksien hyödyntämisestä on eduskunnalla, jossa oikeat kansanedustajat voivat vaikuttaa asioihin paremmalla lainsäädännöllä tulevaisuudessa.
Hannakaisa Heikkinen
TtM, maatalousyrittäjä
eduskuntavaaliehdokas (kesk.)
Kiuruvesi