Vuoden paras hunaja tulee Oulujokilaakson puolukkamättäiltä

TURKU

Turussa oli lauantaina suut makeana, kun Suomen Mehiläishoitajain liiton (SML) Sadonkorjuuseminaarissa valittiin Suomen paras hunaja 2014.

Jokavuotisessa kilpailussa oli mukana ennätykselliset 145 hunajanäytettä.

Esiraati karsi ensin neljään eri sarjaan kuhunkin viisi parasta hunajaa. Yleisöllä oli vaikea tehtävä äänestää joka sarjan paras hunaja.

Kokonaiskilpailun voiton vei oululaisen Raimo Tervolan hunaja. Yli 20 mehiläispesää tarhaava Tervola iloitsi voitostaan. Hän on osallistunut kilpailuun monta kertaa ja pärjännyt hyvin aiemminkin.

”Tässä hunajassa oli hieno aromi puolukasta. Uskoin sen pärjäävän.”

Apila, kaneli, pihka... Makua kuvailevia termejä vilisi hunajien maistelutilassa. Maistelu on monipuolisempaa kuin luulisi, eikä voittajan valinta ollut yleisölle helppoa. Hunajien välissä on juotava välillä vettä, muuten meno käy liian makeaksi.

”Yksikukkahunajissa erottaa helposti eri rakenteita ja makuja. Kun on maistellut monia hunajia, sieltä löytyy joku, jonka maku jää mieleen”, pohti hunajia maistellut Maaret Virtanen. Hänen mukaansa vaikeinta on arvioida kiteytettyjen hunajien sarjaa. ”Niissä on niin samankaltaisia hunajia.”

Hunajien monipuolisuus voi yllättää kuluttajan. Värejä on lähes valkoisesta todella tummaan. ”Hunajia maistellessa ymmärtää, kuinka eri makuisia ja näköisiä ne ovatkaan”, yleisössä ollut Niina Kangas sanoo.

Viime kesä oli erinomainen hunajavuosi, ja se näkyy myös kilpahunajissa.

”Niiden määrä oli suurin koskaan. Vuosi vuodelta hunajat ovat myös parempilaatuisia”, iloitsee SML:n toiminnanjohtaja Heikki Vartiainen.

Kilvan voittajahunajilta vaaditaan täysin moitteetonta kauppalaatua.

”Jos hunajassa on vähänkään ilmakuplia, roskia tai vaahtoa, se ei pääse jatkoon”, kertoo SML:n laatutoimikunnan jäsen Vuokko Honkaniemi.

”Kiteytyneeltä hunajalta taas vaaditaan täydellistä, samettista rakennetta. Kiderakenne ei saa tuntua liian karkeana.”

Maku ratkaisee parhaimman.

TUULA LEHTONEN

Avaa artikkelin PDF