Navigaattori on tuttu laite lähes jokaiselle autoilijalle. Yhä useampi ei vaivaudu
enää perehtymään perinteiseen karttaan matkareittinsä suunnittelussa, vaan luottaa siihen, mitä navigaattori satelliiteista päättelee.
Vaikka suunnistus maanteillä on tekniikan avulla muuttunut helpoksi ja nopeaksi, on asialla myös kääntöpuolensa. Ratin takana ei välttämättä ole enää käsitystä, missä auton kanssa mennään.
Navigaattori valitsee reitin omista lähtökohdistaan. Valittu reitti ei aina vastaa liikennesuunnittelijan ratkaisuja, vaan liikennettä voi ohjautua paikkoihin, johon sitä ei ole tarkoitettu. Pahimmillaan navigaattori ohjaa rekkoja yksityisille piha- ja peltoteille (MT 15.8.).
Suomen Tieyhdistyksen mukaan satunnaisten tienkäyttäjien määrä yksityisteillä on noussut navigaattorien yleistymisen myötä. Ymmärrystä harhaan johdetuille yleensä riittää, mutta runsas ulkopuolinen liikenne rassaa pienten teiden kuntoa, tiekuntien lompakkoa ja tienvarren asukkaiden kärsivällisyyttä.
Yksityistiet ovat suomalaisen tieverkon hiussuonisto. Valtio on perinteisesti osallistunut
suoniston rakentamiseen ja ylläpitoon –
yksityisteiden saamia valtionapuja vastaan tiet ovat olleet avoimia yleiselle käytölle.
Suurin osa tienpidon kustannuksista lankeaa yksityistien osakkaille. Kustannukset jaetaan käytön mukaan, jolloin tietä eniten tarvitseva maksaa myös suurimmat tiemaksut.
Navigaattorit näyttävät nyt tuovan paljon ”vapaamatkustajia” yksityisteille.
Liikennemäärien kasvu pienillä teillä on myös turvallisuuskysymys. Tienpidon talouskysymykset puolestaan kärjistyvät varmasti.
Yksityisteiden vapaa käyttö on valtion pienen osallistumisen vuoksi jo nyt kyseenalaista.
Nyt hallitus on leikkaamassa olemattomista yksityistierahoista pois peräti 40 prosenttia.