Niillä korteilla on pelattava, jotka elämä sattuu antamaan. Joku saa käsiinsä valttikortit, toisella on ässä hihassa ja kolmannelta romahtaa maailmankuva kuin korttitalo.
Korttipeleillä on ollut huono maine. Kortit on helvetin portit, sanottiin siihen aikaan, kun korttipakasta maksettiin leimaveroa.
Länsimaisen korttipakan maat ovat saaneet hahmonsa keskiaikaisista aseista. Ristiin on otettu mallia miekan kahvasta, herttaan varsijousen kärjestä. Ruudun esikuvana on keihään kärki.
Padan taustalla ei ole pyöreäpohjainen pata, jonka alle pöydälle laitettiin oljista tehty panta, pataluha. Sille on antanut muodon hilpari, ase, jossa yhdistyvät keihäs ja kirves. Hilparille on yhä paikkansa paavillisissa seremonioissa.
Keskustelun pyörteissä lätkitään toisinaan kuvaannollisia kortteja. 70-luvun sisäpoliittisessa keskustelussa vedettiin hihasta Moskovan kortti, joka tarkoitti oman mielipiteen pönkittämistä väittämällä, että Neuvostoliitto on samaa mieltä.
Rasistikortin voi pelata kahdella tavalla. Voi joko väittää toista osapuolta rasistiksi tai tuomita jonkun rodun perusteella.
Natsikortilla jokin asia saatetaan huonoon valoon rinnastamalla se natsi-Saksaan. Väittelyssä natsikortin pelannutta pidetään usein hävinneenä osapuolena, joten sen varaan ei kannata argumentointiaan laskea.
TOPI LINJAMA