Maanviljelijä Margot Wikström vaihtoi siistit sisähommat vuosikymmen sitten marja- ja metsätilan pyörittämiseen.
”Ostin itselleni työleirin ihan raakaa velkaa käyttäen”, pitkän pankkiuran taakseen jättänyt Wikström kertoo.
Mieluinen tila löytyi Paraisten Nauvon saaristosta. Hän aloitti mansikalla ja alkoi määrätietoisesti laajentaa valikoimaa. Nykyään tuotannossa on kymmeniä erilaisia marjoja neljän hehtaarin verran, eniten saskatoonia.
Tila työllistää kesällä kymmenkunta poimijaa. Vihanneksiin kuuluu esimerkiksi vihreä parsa, joka viedään torilla käsistä.
Yksin tilaansa hallitseva Wikström opetteli omin päin käyttämään moottorisahaa. ”Kannoin sahan keittiön lattialle sanomalehden päälle ja rupesin lukemaan käyttöohjetta.”
”Kun uskalsin lähteä metsään, aloitin hakkuut aivan pihapiirin läheltä. Ajattelin, että minut löydetään jos onnettomuus sattuu.”
Wikström noudattaa visusti turvallisuusohjeita. ”Nyt on kolmannet turvahousut käytössä, aiemmat olen sahannut rikki.”
Tila on ollut aina avoin vierailijoille. Niinpä eräänä päivänä paikalle saapuivat kansainvälisesti tunnetun Lonely Planetin matkailulehden toimittaja ja kuvaaja.
”Vein heidät kalliolle piknikille ja tarjosin marjoja, joita sattui olemaan kahdeksaa eri lajia. Kerroin heille, mitä tilalle teen.”
Elokuun numerossa matkailulehti ihastelee Turun saaristoa ja itsenäisesti tilaansa hoitavaa Wikströmiä. Toimittaja saa tietää, miksi marjat maistuvat makeammilta kuin Englannissa.
”Makeus tulee valosta”, Wikström selittää lehdessä. ”Me kutsumme sitä arktiseksi aromiksi.”
TARJA HALLA
Makeus
tulee valosta. Me kutsumme
sitä arktiseksi
aromiksi.«