Euroopan parlamentin valtaa maatalousasioissa on useasti ruodittu tämänkin lehden palstoilla. Parlamentin valta on kasvanut sitten Lissabonin sopimuksen ja hyvä niin. Parlamentista löytyy monia maaseudun ja maatalouden ystäviä. Välillä tuntuukin, että mepit kuuntelevat viljelijöitä herkemmällä korvalla kuin jäsenmaiden hallitukset.
Euroopan parlamentin tärkeä tehtävä on vastata yhteisen maatalouspolitiikan ja sen markkinajärjestelyiden lainsäädännöstä yhdessä neuvoston kanssa. Parlamentin jäsenethän edustavat Euroopan unionin kansalaisia, joten politiikan tekemisen lähtökohta ei välttämättä ole aina yksittäisen jäsenmaan etu.
Kansalliset erityisasiat ja tukijärjestelmät on yleensä ottaen hoidettu yhteistyössä komission kanssa. Komission tehtävä kun on valmistella ja toimeenpanna eurooppalaista lainsäädäntöä parhaalla mahdollisella tavalla ja hioa jäsenmaiden kanssa kansallisia ratkaisuja. Pienen jäsenmaan etu on ensisijaisesti saada komissio ja neuvosto puolelleen.
Etelä-Suomen kansallisten tukien tulevaisuus on vielä auki. Hallitus päätti viime viikolla Suomen esityksestä komissiolle. Esitystä ei voi ylistää kunnianhimoiseksi. Päinvastoin. En ihan ymmärrä neuvotteluihin menemistä tingityn esityksen kanssa.
Hallituksen erittäin poikkeuksellinen keino asian hoitamisessa herättää edelleen kysymyksiä niin meidän politiikkojen kuin varmasti viljelijöidenkin mielessä. Pilkotun paketin taktiikalla siis edetään.
On hyvä muistaa, että parlamentti ei sinänsä räätälöinyt mitään erikoispakettia Suomelle vaan parlamentin kantaan siirtymäkauden asetuksesta sisältyy yksi, pelkästään Suomea koskettava artikla. Vaikka kollegani ymmärtävätkin Suomen erityisolosuhteita, äänestys tuskin sai heidät edes ajattelemaan suomalaista ”ilmaveiviä”. He vain äänestivät siirtymäkauden säännöksistä.
Itse näen tärkeänä, että suomalaiset mepit tekevät hartiavoimin töitä suomalaisen maaseudun ja maatalouden puolesta. Capissa huomioidut, lähinnä luonnonolosuhteisiin viittaavat poikkeukset, on tärkeää varmistaa jatkossakin.
Pohjoisen maan on aina perusteltua vaatia poikkeuksia yhteisen maatalouspolitiikan tukien ehtoihin, sillä säätä ei kukaan voi muuttaa. Capin valmistelussa suomalaiset mepit onnistuivatkin hyvin. Parlamentin aloitteesta moni asia meni eteenpäin. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman kiinteää yhteistyötä meppien välillä, yli puoluerajojen.
Euroopan parlamentin vaalit järjestetään ensi toukokuussa. Nyt jos koskaan on osoitettu, että suomalaisten meppien panos on tärkeä. Viljelijöiden onkin syytä tutustua ehdokkaiden aatoksiin syvällisesti.
Maatalouspolitiikan vaikuttamistyö on pitkäjänteistä. Mepin työ ei voi olla vain Suomen hallituksen neuvottelutulosten paikkailua vaan yhteisen maatalouspolitiikan rakentaminen niin, että myös suomalainen viljelijä ja olosuhteemme huomioidaan.