”Kun nuoren miehen ujoimman
Näin pöydässä pienen kahvilan,
Niin syystä jota tiedä en,
Sain hältä suklaasydämen.”
Brita Koivunen (s. 1931) sulatti suomalaisten sydämet vuonna 1956 Scandia-merkille levyttämällään Suklaasydän-käännösiskelmällä, jonka oli sanoittanut Saukki (oik. Sauvo Puhtila).
Mama’s Pearls -nimisen alkuperäisversion tulkitsi amerikkalainen Margaret Whiting vain vuotta aiemmin, tosin suurta suosiota vaille jääden.
Britan tulkitsemasta ja Erkki Melakosken sovittamasta Suklaasydämestä muodostui nopeasti rakastettu iskelmäklassikko.
”Suklaasydän, tinakuoret,
aina murtuu sulaen.
Niitä tarjoo miehet nuoret,
aitoja vain saa mä en.”
Jazzin ja huolettoman laulun kepeä yhdistelmä kelpasi sekä perinteisen tanssimusiikin että amerikkalaisen rock’n’rollin ystäville. Laulu pärjäsi kaupallisesti, sillä siitä tuli maamme historian toinen virallinen kultalevy Annikki Tähden Muistatko Monrepos’n jälkeen.
Myös laulaja Reijo Kallio tulkitsi nuoruuden viattomuudella Suklaasydämen lähes samanaikaisesti Koivusen kanssa.
Levytysvuosi 1956 oli vilkas vuosi myös poliittisesti. Yleislakko pysäytti Suomen, Urho Kekkonen valittiin tasavallan presidentiksi ja Neuvostoliitto luovutti Porkkalan vuokra-alueen takaisin.
Suomalaiseen populaarikulttuuriin Suklaasydän jätti pysyvän jälkensä. Sävelmä aloitti Suomessa jazziskelmän aikakauden, joka kesti 1960-luvun alkupuolelle asti. Musiikkityylissä perinteiset ainekset ja kansainväliset virtaukset sekoittuivat iloisesti keskenään.
Neljä vuosikymmentä myöhemmin kappaleen bumtsibum-kertosäkeen nappasi MTV3-kanavan samanniminen musiikkiohjelma. Oman versionsa ikivihreästä on levyttänyt lähes parikymmentä artistia.
Ennen läpimurtoaan Brita Koivunen osallistui iskelmälaulukilpailuun, kuten moni muu naislaulaja tuohon aikaan. Voitettuaan ulkomaisten laulujen sarjan pääsi konttorineitinä aiemmin työskennellyt laulajatar esiintymislavoille ja lopulta levyttämään.
Suklaasydämen jälkeen Brita teki myös useita muita hittejä ja esiintyi iskelmäelokuvissa. Hän oli pitkään avioliitossa Scandian kakkosjohtajan Paavo Einiön (1925–2006) kanssa.
RIKU-MATTI AKKANEN