Teatteriryhmä Kutkutus vei viime lauantaina helsinkiläisyleisönsä keskelle vanhusten arkea pienessä kylässä vuonna 2030.
Kauko-ohjatut robotit ovat korvanneet hoitoaseman henkilökunnan. Joka vanhuksella, myös lehmällä, on oma tunnistesiru ja viivakoodi diagnoosia helpottamassa.
Päättäjien harmiksi tulevaisuudenkin vanhukset haluavat asua omissa kodeissaan.
Ikäihminen kohtaa teknologian -esitys sai yleisön lämpenemään pitkiin aplodeihin Lasipalatsin elokuvateatterissa. Keskustelu virisi siitä, ovatko nykyajan vempaimet oikeasti käteviä ja mitä niillä voidaan inhimillisyyttä unohtamatta korvata.
Vanhustyön keskusliiton ja Vanhus- ja lähimmäispalveluliiton tilaamaa esitystä seurasi parisataa katsojaa. Tilaisuus oli osa designpääkaupungin viikonlopputapahtumia.
Teatteriryhmä Kutkutus on 17-vuotisen historiansa aikana keikkaillut eri puolilla Suomea. Takana on myös kiertue Virossa sekä esityksiä Ruotsin ja Tanskan senioriteatteripäivillä.
Toiminta alkoi Mikkelin kaupungin päiväkeskuksessa asiakkaiden aloitteesta, ohjaaja Sari Mäkitalo-Tulokas kertoo. Hän on alusta lähtien toiminut ryhmän ohjaajana eli ”luovuuden katalysaattorina”.
Senioriteatterilla on takanaan lähes 400 esitystä. Osa näytelmistä on suuren suosion vuoksi pyörinyt vuosia eri näyttämöillä palvelutaloista korkeakouluihin.
Näyttelijöiden keski-ikä on 75 vuotta. He ovat ennen eläkkeelle jäämistä työskennelleet monissa eri ammateissa, mutta useimmilla on juuret maalla. Siksi näytelmien aiheet ja tapahtumapaikat kytkeytyvät usein maaseutuun.
Harjoitustauolla selviää, että ainakin joka kolmas ryhmän jäsen on joskus lypsänyt lehmää.
Ammattien kirjoa edustavat bioanalyytikko, maatilan emäntä, opettaja, kassanhoitaja, siistijä, hammaslääkäri, kodinhoitaja ja laivaemäntä.
Senioriteatterin tekijät päättivät heti alussa luottaa tarinan rakentajina itseensä. Näytelmien käsikirjoituksia ei tilata mistään vaan juonet ja repliikit kehitetään yhdessä.
”Tätä tapaa tehdä teatteria kutsumme Kutku-metodiksi”, Mäkitalo-Tulokas selittää. Käsikirjoitus elää mielessä ja sydämessä näytöksestä toiseen.
Teatteriryhmälle on myönnetty useita palkintoja ja siitä on tehty vuosikymmen sitten myös väitöskirja.
Väitöskirjan tekijä Leonie Hohenthal-Antin luonnehti teatteriryhmä Kutkutusta protestiksi kiikkutuolikulttuurille. Teatterissa on lupa unohtaa ikä, vaivat ja murheet.
”Kutkutus on marssittanut näyttämölle juopot, hullut, viagran vikisijät, huorat, papit ja punkkarit rikkoen rajusti ikääntymisen kulttuurisia kuvia.”
TARJA HALLA