Uhanalaista naalia uhkaavat ilmastonmuutoksen lisäksi ketut ja suurpetojen puuttuminen

Naali on Suomessa äärimmäisen uhanalainen.

Laji hävisi maastamme lähes kokonaan 1900–luvun alussa metsästyksen johdosta.

Laji rauhoitettiin 1940, mutta kanta ei ole vieläkään lähtenyt elpymään.

Ruotissa ja Norjassa naali rauhoitettiin Suomea aikaisemmin, ja naaleja on yhteensä noin 350 yksilöä, eli kanta on lähtenyt jo elpymään.

WWF toivoo, että Ruotsin ja Norjan positiivinen tilanne heijastuisi myös Suomeen, ja auttaisi kannan palautumisessa.

Suurin uhka naalille on ilmastonmuutos, joka pienentää naalille sopivia elinympäristöjä ja vaikuttaa muiden lajien leviämiseen pohjoisemmaksi.

"Tunturipaljakan supistuminen ilmaston lämpenemisen myötä on tulevaisuudessa suuri uhka naalin ja muiden tunturilajiemme selviytymiselle", kertoo Suomen WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen.

Toisista lajeista eniten naalia uhkaa kettu, joka on levittäytynyt tunturialueille 1980–luvun lopulla.

Ketun levittäytymiselle on esitetty useita syitä, joista yhtenä ilmaston lämpeneminen.

Kettu on naalille kilpailija, joka syö samaa ravintoa. Lisäksi kettu valtaa naalin pesäpaikkoja, ja pystyy tappamaan naalien poikasia ja aikuisia yksilöitä.

Naali ei pärjää kilpailussa ketulle, eikä palaa ketun valtaamille alueille.

Ketulle taas ilmastonlämpeneminen on hyvä asia, sillä ketulle sopivien elinympäristöjen määrä maassamme kasvaa.

Kettujen luontainen saalistaja susi on hävinnyt Lapista kokonaan, mikä nostaa kettujen kantaa entisestään. Kettujen kantaa Lapissa pyritään pienentämään metsästyksellä.

Myös suurpetojen puuttuminen Lapista on naalille uhka, sillä naali hyödyntää suurpetojen kaatamia haaskoja.

Haaskojen puuttuminen haittaa varsinkin huonoina sopuli- ja myyrävuosina.

Suurpetojen vähenemisen takana on laiton ja laillinen metsästys, joiden seurauksena esimerkiksi naalille tärkeää susi on lähes kadonnut Lapista.

Lue myös:

Naali letkun kimpussa ja dronea hämmästelevä lintu – kuuluisa luontokuvaaja ikuisti olosuhteet lukuisilla kasvihuonekaasujen mittausasemilla

Suomen selkärankaisista uhanalaisia noin kolmannes – merkittävin syy metsäelinympäristöjen muutokset