

Moni ihmettelee, miksei meillä ole sähköntuotannossa riittävästi tasausvoimaa. Työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston johtava asiantuntija Tatu Pahkala vastaa:
”Siihen ei ole nähty tarvetta. Poliittisesti on luotettu siihen, että markkinamalli takaa riittävän kapasiteetin edullisimmin.”
Ongelma on kuitenkin tiedostettu, ja hallitusohjelma linjaa, että säätömekanismi tarvitaan.
Miten lisäkapasiteettia voitaisiin kätevästi saada?
”Ei oikein mitenkään. Kun sitä halutaan, rakentaminen kestää. Normaali investointiprosessi vie useamman vuoden.”
Ensimmäinen askel on Pahkalan mukaan jo otettu, kun ilmasto- ja ympäristöministeri Kai Mykkänen (kok.) on antanut tehtäväksi viedä asiaa eteenpäin.
Koska lisävoimassa on kyse poikkeuksesta markkinamekanismiin, se on hyväksytettävä EU:n komissiossa. Valtion tuki aiheuttaa aina häiriöitä markkinoiden toimintaan, Pahkala sanoo.
Hyvin valmisteltuna hyväksyntä on mahdollista saada, sillä sellainen on jo Isolla-Britannialla, Irlannilla, Puolalla, Italialla ja Belgialla sekä meilläkin erikseen tehoreserviä varten. Tehoreserviin saa turvautua, kun sähkö loppuu.
Lappeenrannan–Lahden teknillisen yliopiston (LUT) energiatekniikan professori Esa Vakkilainen on ehdottanut säätövoimaksi 400 megawatin moottorivoimalaa, joka voisi tuottaa sähköä ensin fossiilisilla, myöhemmin uusiutuvilla tai vetypohjaisilla polttoaineilla.
Pahkala ei usko, että yksi järjestely korjaisi Suomen sähkömarkkinaa.
”Lähtökohtaisesti hankinnan pitää olla teknologianeutraali, emme voi valita suoraan tiettyä käyttövoimaa.”
Pahkala varoittaa jo nyt, että miten tahansa säätövoimaa hankittaisiinkin, se maksaa.
”Kuluttajat ajattelevat, että lisävoimalla saadaan halpaa sähköä. Mutta he säätövoiman viime kädessä joutuvat maksamaan.”
Pahkalan mielestä sähkön hinnan vakauttamista on edistettävä yhden ratkaisun sijaan monin eri tavoin.
Joulun alla syntyi sopu EU:n sähkömarkkinapaketista, joka on määrä hyväksyä lainsäädännöksi kevään aikana.
”Siitä voi tulla tiettyjä työkaluja, joista voisi saada jotain joustoa nopeamminkin. Joustossa on kuitenkin painotus, että sen ei pitäisi tapahtua fossiilisilla polttoaineilla.”
Yksi sähköntuotantoa tasapainottava tekijä on Ruotsin ja Suomen välille tuleva uusi sähkönsiirtoyhteys. Tämä Aurora-linja valmistuu vuonna 2025 ja mahdollistaa sähkön saamisen Pohjois-Ruotsin laajoista vesivoimavaroista.
”Jos varavoimaa käytettäisiin hinnan sääntelyyn, silloin puututtaisiin markkinoihin.”
Julkisuudessa ihmetellään usein, miksei sähkömarkkinoita tasata tehoreservillä. Energiavirasto voi hankkia tehoreserviä, mutta meneillään olevalle yksivuotiskaudelle sitä ei hankittu ollenkaan, koska Olkiluoto 3:n tuotannon uskottiin turvaavan sähkön riittävyyden.
Toisaalta tehoreserviä ei saa hyödyntää siitä syystä, että markkinasähkön hinta nousee kipurajalle.
”Varavoiman käytössä hintapiikin aikana tullaan taas valtiontukikysymykseen. Jos varavoimaa käytettäisiin hinnan sääntelyyn, silloin puututtaisiin markkinoihin, mikä on kiellettyä”, Pahkala sanoo.
Vakkilainen täsmentää, että varavoimaan voidaan turvautua vasta sitten, kun todetaan, että sähköä ei ole myytävissä millään hinnalla.
1990-luvun alussa, kun Euroopan unionissa siirryttiin yhteisiin sähkömarkkinoihin, kapasiteettia vielä oli riittävästi. Sittemmin vanhaa sähköntuotantoa on poistunut markkinoilta.

Vakkilaisen ehdottama lisävoimaa tuottava yhtiö ei olisi suoraan valtio-omisteinen.
”Halukkaat voisivat ostaa siitä osuuksia ja vaikka lunastaa valtion pois. Vielä ei voi tietää, mitä EU voisi hyväksyä, mutta kapasiteetin on oltava markkinaehtoista.”
Lisävoimala otettaisiin käyttöön silloin, kun sähkön markkinahinta ylittää jonkin sovitun hinnan, esimerkiksi 30 senttiä kilowattitunnilta.
”Silloin kuluttajat tietäisivät, ettei sähkön hinta nousisi tämän yli”, Vakkilainen konkretisoi.
Lisävoimalaa käytettäisiin hänen arvionsa mukaan vain muutama sata tuntia vuodessa. Voimalan hinta olisi arviolta 20 miljoonaa euroa vuodessa.
”Se ei ole paljon verrattuna siihen, mitä ilmajohtojen maahan kaivaminen on maksanut.”
Sähkön tuotanto on tasapainottelua, koska sitä pitää tuottaa joka hetki yhtä paljon kuin sitä kulutetaan.
Koska kulutusta ja tuotantoa ei voida ennakoida täydellisesti, kantaverkkoyhtiö Fingrid huolehtii tasapainottamisesta ja ostaa markkinoilta säätötuotteita.
Reservit ovat esimerkiksi tuotantolaitoksia tai kulutuskohteita. Reservit aktivoituvat automaattisesti tai Fingridin pyynnöstä.
Jos suuri voimalaitos putoaa tuotannosta, eikä reserviä saada markkinoilta, Fingrid käynnistää häiriöreservin eli varavoimalat.
Nopeaan reserviin kuuluvat myös säätökapasiteettimarkkinat, joille voivat osallistua sekä tuotanto että kulutus.
Reservit ovat sekä EU:n sallimia että vaatimia. Ne ovat teknisluontoisia järjestelyjä eikä niitä voi käyttää hinnan tasaamiseen.
Lisäksi Energiavirasto voi hankkia etukäteen tehoreserviä siltä varalta, että tarjonta ei riitä kattamaan kulutusta. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi tuulettomat päivät, kovat pakkaset tai tuotantolaitoksen vika.
Tälle kaudelle tehoreserviä ei ole hankittu, koska sähköntuotannon arvioitiin riittävän.
Tehoreserviäkään ei saa käyttää kuluttajahintojen säätelyyn.
Sähkömarkkinoiden odotetaan säätyvän lopulta hinnoilla: jos sähköstä on niukkuutta, hinnat nousevat ja kulutus vähenee.
Järjestelmän ongelmana on, että osan kuluttajista on pakko ostaa kylmillä sähköä esimerkiksi lämmittämiseen ja elinkeinonsa pyörittämiseen. Tällöin he kuitenkin voivat suojautua hankkimalla kiinteähintaisen sopimuksen.
Lähteet: Fingrid, Energiaviraston johtava asiantuntija Jarno Lamponen