Islanti oli ensimmäinen maa, joka ajautui Euroopassa suoritustilaan. Mielestäni maan talouden yksi piirre on hyvä käytännön esimerkki siitä, miten mikä tahansa taloudellinen yksikkö – perhe, yritys, yhdistys, kunta, valtio – voi ajaa itsensä vararikkoon silloin, kun joko taloudellinen ymmärrys meno-tuloteoriasta puuttuu tai ahneus sokaisee kaiken.
Oheisessa taulukossa kuvataan yhtä kansantalouden tärkeimmistä ellei tärkeimmästä tasapainoa horjuttavasta tekijästä.
Vaihtotase kuvaa maan tavaroiden ja palvelusten sekä pääomaliikkeiden viennin ja tuonnin erotusta. Lyhyesti sanottuna.
Kun maan vaihtotase on miinusmerkkinen, se kuluttaa enemmän kuin tienaa. Kun vaihtotase on plusmerkkinen, se rikastuu eli hankkii enemmän kuin tienaa. Tällaistahan se on kotitalouksissakin.
Itse ”törmäsin” Islannin tilaan viimeisessä työpaikassani, jolle islantilaispankit tarjosivat ostettavaksi Islannin niin yksityisen kuin julkisen sektorin velkakirjoja. Tietenkään niitä emme ostaneet.
Taulukon sanoma kertoo, ettei olisi pitänyt ostaa kenenkään. Islanti luuli keksineensä 1990-luvun loppupuolella ikiliikkujan, jota ei pysäytä mikään.
Niinhän Mr. Madoffkin uskoi ja häneen uskoivat monet viisaatkin ihmiset.
Oheiset luvut kertovat yhtäältä kansantalouden tasolla olevan ”tappion” kuin sen, kuinka suuri tappio oli islantilaista asukasta kohden.
Viimeistään tämä paljastanee ylensyönnin mittasuhteet. Ylensyönti oli mahdollista siten, että niin yksityiset kansalaiset kuin yritykset ja julkinen hallinto kuluttivat paljon enemmän kuin tienasivat. Siis pankkien luottokanta kasvoi tolkuttomuuksiin, ja mistä sitä pääomia taas pankeille tuli kuin ahneilta sijoittajilta ympäri maailmaa. Näillä rahoilla islantilaiset ostivat kaikkea niin Finnairia kuin hulppeita kotejakin.
Oheisen taulukon luvut ovat hirmuisia.
Vuonna 2006 vaihtotaseen alijäämä oli jokaista islantilaista kohden peräti lähes 15 000 euroa. Kokonaisen vuosikymmenen aikana tämä kehitys johti siihen, että pankkien tase nousi Luxemburgin jälkeen maailman mitalikastiin suhteessa kansantalouteen.
Olen jossain jutussani tuonut esille, että hyvää ja huonoa on vain suhteessa johonkin toiseen. Tämän tarinani ”hyvä” on Suomi taulukossa olevina vastaavina(kin) vuosina. Näemme Suomen eläneen ihmisiksi. Kun Välimeren tuntumassa on monta maata, jotka ovat eläneet kuten Islanti, on tietysti hyvä, että näitä ihmisiksi eläneitä maitakin on.
Kukas se muutoin maksaisi porsastelijamaiden rötökset?
PAAVO JAUHIAINEN
Kirjoittaja on entinen yritysjohtaja, joka tarkastelee tällä palstalla
talouden tunnuslukuja.