Uusien itsehallintoalueiden osalta on kysymys paljosta muustakin kuin siitä, miten sosiaali- ja terveyspalvelut tulevaisuudessa järjestetään.
”Kun tehdään päätös sote- eli nykyisistä itsehallintoalueista, niin tulevan aluehallinnon pitäisi sopeutua näihin rajoihin. Nyt Suomen aluehallinnossa vallitsee erirajaisuus ja valtava sekamelska”, aluetieteen professori, dekaani Hannu Katajamäki Vaasan yliopistosta toteaa.
Ensisijaisena ratkaisuna on toimintojen keskittäminen tehtäviltään ja toimivallaltaan selkeille itsehallintoalueille, Sipilän hallituksen hallitusohjelmaan on kirjattu.
Katajamäen mukaan erityisesti elykeskusten palveluita on syytä yhdenmukaistaa.
”On olemassa kolmen tason elyjä ja erilaisia monimutkaisia hallintorakenteita niiden välillä. Myös avien tilannetta pitäisi tarkastella uudelleen.”
Itsehallintoalueet voisivat Katajamäen mielestä rakentua elyjen, avien ja olemassa olevan maakuntahallinnon yhdistelmän varaan.
”Nähdäkseni aluehallinto pitäisi viimeinkin sovittaa siihen samanrajaisuuteen, jota on tavoiteltu ties kuinka kauan.”
Itsehallintoalueille voi jatkossa tulla myös verotusoikeus sekä aluevaalit.
Maantieteen professori Sami Moisio Oulun yliopistosta pitää itsehallintoalueiden syntyä historiallisena muutoksena.
”Muutos on hyvin merkittävä, sillä Suomeen syntyy käytännössä kolmiportainen aluehallinto ja kuntien rooli muuttuu kokonaan.”
Moisio pitää huonona sitä, että kuntien, itsehallintoalueiden ja valtion välinen työnjako näyttäisi selkeytyvän vasta sen jälkeen, kun itsehallintoalueiden lukumäärästä on päätetty.
”Toivottavasti kompromissi hallituspuolueiden välillä löytyy jostain muualta, kuin alueiden määrästä”, hän korostaa.
Jukka Koivula