Kauppalehti uutisoi hiljan metsäkaupasta, jossa UPM ja saksalaisen Latifundiumin hallinnoimat rahastot ovat allekirjoittaneet sopimuksen 7 200 hehtaarin metsätilakaupasta.
Latifundiumin mukaan metsä on ”vakaa sijoituskohde, joka säilyttää arvonsa eri suhdanteissa”.
Kauppalehteä edelleen siteeraten: ”Latifundium on saksalainen investointirahasto, joka on erikoistunut sijoittamaan metsäomaisuuteen. Metsätilakauppa UPM:n kanssa on rahaston ensimmäinen sijoitus Suomeen. Sopimukseen sisältyy pitkäaikainen puukauppa- ja metsänhoitosopimus”.
Suomalainen metsänhoitaja ei ole bisnesalan asiantuntija. Niinpä yhteismetsäkehitys ja suuremmat kaupankohteet ovat helpommin kelpaavia ulkomaalaisille sijoittajille ja suomalaisen metsäomaisuuden lipumiseen ulkomaille.
Puun ostajalle on ihan sama, keneltä hän sen ostaa. Jo lähitulevaisuudessa metsät tuottavat raaka-ainetta biodieselille, jolla tehdään vielä paljon rahaa.
Yhteismetsäyhtiöt lienevät kaupankohteita, joita aletaan kaupitella ulkomailla lyhytaikaisena sijoituskohteenakin voiton tavoittelussa. Budjettirahoituksen kiristyessä valtion metsillä on uhka joutua ulkomaalaisten sijoittajien haltuun. Pitkäaikaisena tappiona menetämme bisneksen – työ ja yritystoiminnan haitat jäävät Suomeen, mutta voitto valuu ulkomaille.
Presidentti Niinistökin arveli Kokkolan vierailullaan, että inflaation uhallakin euroalueen pelastuskeino on setelien painaminen. Kun pankit maksavat mitätöntä talletuskorkoa ja pankkien sekä valtioiden rahoituksessa puhutaan sijoittajan riskistä, metsitä saatava vuosikasvu on suurempi kuin talletuskorko.
Pirkko Mattila
kansanedustaja (ps.)
maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen
Muhos